Metsästyspelejä, kylähulluja ja oravannahkoja — Pioneeripuiston Erämessuja ei järjestetty tänä vuonna, joten Korialla pidettiin Mini-Erämessut

Kylähullut esittelivät itse kaivertamiaan haapioita ja eläinraatojen putsaaja puolestaan kalloja. Metsästyksen mainetta haluttiin myös kohentaa.

Reino Hemmilä ja Seppo Väre kylähulluilivat messuilla.
Reino Hemmilä ja Seppo Väre kylähulluilivat messuilla.

Pioneeripuiston Erämessut on perinteisesti ollut Korialla iso tapahtuma. Tänä vuonna niitä ei järjestetä, joten kylässä tartuttiin muuten toimeen. Mini-Erämessuilla sai tutustua erätaitoihin ja Lähituotetorilla paikallisiin tuotteisiin.

— Ajattelimme järjestää tällaisen pienimuotoisen tapahtuman, Kymenlaakson kylät ry:n Maija Raikamo kertoo. Raikamo on hanketyöntekijä Näkyvät kylät -hankkeessa, joka pyrkii nostamaan kyliä esille.

Paikalla oli myytävänä monenlaisia lähituotteita.

Kalloja ja kalaverkkoja

Kalastaja Juha Haapaniemi teki kalaverkkoja näytille. Materiaalit tulevat Itä-Kiinasta tai Thaimaasta, mutta Haapaniemi kutoo verkot alusta asti.

— Tämä on vanhanaikaista lyijypaulaa, jota ammattikalastajat käyttävät. Se ei mene sekaisin ja on tasalaatuisempaa.

Karoliina Al-Rawella oli myyntipöydässään toisenlainen teema. Kävijät saivat tutustua oravan ja minkin nahkoihin sekä eläinten kalloihin.

— Eläimiä ei ole mitenkään vahingoitettu tarkoituksellisesti. Esimerkiksi oravat ovat jääneet auton alle.

Al-Rawe puhdistaa eläinraatoja harrastuksena, joskus myös työkseen.

— On minulle tuotu supikoiran pääkin ja pyydetty putsaamaan se. Minulla on lisäksi oravanluusta tehty mobile, jossa on lasihelmiä.

Juha Haapaniemi Iitin Vuolenkoskelta esitteli kalaverkon punontaa.

Virtuaalimetsästystä laseraseilla

Sisätiloissa sai kokeilla metsästyspeliä isolla ruudulla. Kahdeksanvuotias Lauri Piiparinen valitsi lajiksi villisikojen ampumisen.

— Kiva ja rauhallinen peli. Luonnossa on yleensä tosi rauhallista, pidän siitä paljon. Käyn pappani kanssa usein metsällä.

Piiparinen kertoo nähneensä monta kertaa hirven kaatuvan.

— Siihen tottuu. Olen nähnyt aika monia eläimiä luonnossa. Ketun, hirven ja jäniksen.

Luullaan, että pyssyt vain soivat verenhimoisina metsässä.

Metsästyskerho Paukku ry jakoi paikalla tietoa alastaan. Ihmisillä on yhdistyksen mielestä usein vääriä käsityksiä metsästämisestä.

— Luullaan, että pyssyt vain soivat verenhimoisina metsässä. Metsästystä on itse asiassa tässä hyvin vähäinen osa. Tähän liittyy niin paljon muuta, kuten riistanhoitoa, yhdistyksen rahastonhoitaja Matti Vironen kertoo.

Jos tapahtuu esimerkiksi hirvikolari, Suurriistavirka-apu lähtee jäljittämään ja auttamaan eläimiä. Paukku ry jakaa myös tietoutta siitä, mitä tehdä riistaonnettomuuden sattuessa.

Siiri Nevalainen ja Alisa Pasi kokeilivat Tintamareski-maalausta. Kuvaan saa lisätä omia piirustuksia ja värityksiä. Sitten voi poseerata kasvot aukon kohdalla.

Haapio kuvattiin jo kalliomaalauksissa

Muinaisaikojen kylähullut olivat myös paikalla. Elimäen kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Reino Hemmilä ja yhdistyksen jäsen Seppo Väre eläytyivät rooleihinsa mielellään.

— Voi olla muinaishullu jo ihan virankin puolesta, Hemmilä kertoo hihitellen.

Molemmat esittelivät tekemiään ruuhia, jotka on kaiverrettu kokonaisesta puunrungosta.

— Kun Seppo kokeili viime syksynä ruuhtani Kymijoella, hän innostui niin mahdottomasti, että oli pakko tehdä oma.

Vanhan kansan ruuhi on tehty haavasta ja kantaa nimeä haapio. Hemmilä kertoo, että Kymenlaakson alueella on käytetty haapioita vesillä kulkemiseen 6 000 vuoden ajan.

— Vanhoista kalliomaalauksista löytyy tällaisia, mutta vielä pidempiä. Maalauksissa veneen keulamies lyö keihäällä uivaa hirveä niskaan. Se oli yksi tapa metsästää.

Väreen haapio sai ensikasteen kaksi viikkoa takaperin ja kantaa hyvin kolme ihmistä. Tiipiillä on näytillä vielä savipata kampakeraamisilta ajoilta ja kaksi maljaa, kaikki Väreen tekemiä.

— Olen itse huovuttanut tämän vihreämustan liivin ja tehnyt siihen nämä lehmänsarvikoristeet.

Malja kylähulluudelle! Seppo Väre ja Reino Hemmilä esittelivät entisaikojen elämää tiipiissä. Edessä kampakeraaminen savipata, jossa ruoka muinaisina aikoina valmistettiin.