Saappaat jalassa -podcastin vieraana Oravalan ajokoiralegenda Jukka Junnola — "Suomenajokoira on ehdoton ykkönen"

Oravalan ajokoiralegenda jutustelee Saappaat jalassa -podcastissä laavutulen lämmössä suomenajokoirasta.

Matti Tieaho

Jukka Junnolalla on tällä hetkellä kaksi suomenajokoiraa. Tällä kertaa kuvassa poseeraa isäntänsä uusin silmäterä Typi.
Jukka Junnolalla on tällä hetkellä kaksi suomenajokoiraa. Tällä kertaa kuvassa poseeraa isäntänsä uusin silmäterä Typi.

Valkealan Oravalassa asuva Jukka Junnola kuuluu suomalaisten ajokoirametsästäjien eliittiin.Yhä tiiviisti metsästävä legenda kertoo Matti Tieahon toimittamassa Saappaat jalassa -podcastissä, miten hän sai ensimmäisen suomenajokoiransa Säkkijärvellä 1940-luvun alussa. Sikäläinen kirkkoherra tuli kotiin ja sitoi suomenajokoiran remmillä tuvan pöydänjalkaan kiinni.

— Se muisto on minulle hyvin kallis.

Ensimmäinen suomenajokoira jäi Karjalaan

Junnola ei sota-aikana itse ehtinyt Vilin kanssa metsälle, vaikka tähänkin sukulaispiirissä valmistauduttiin. Setä toi pari päivää koiran ilmestymisen jälkeen Jukka-pojalle yksipiippuisen haulikon.

— En ottanut sitä vastaan. En muista sitä, mutta tarinan mukaan sanoin, etten huoli yksihaaraista pyssyä. Sen pitää olla kaksihaarainen.

Junnolan setä poistui sanaakaan sanomatta mutta palasi tunnin päästä takaisin. Mukana oli kaksipiippuinen haulikko, joka Junnolalla on vieläkin tallessa.

Vili-nimen saanut ajokoira jäi Karjalaan, kun Junnolan perhe lähti evakkoon. Oravalaan asettunut Junnola harrasti vielä 1950-luvulla suomenpystykorvalla metsästystä. Parhaimpana syksynä hän ampui 300 oravaa.

Jänisajo kiihdyttää yhä

Asepalveluksensa jälkeen Junnola haki moottoripyörällä Saaramaalta suomenajokoiran. Pyynti samalla rodulla jatkuu yhä, vaikka ajokokeissa tuomaroinnin Junnola on jättänyt jo nuoremmille.

Veri vetää yhä jänisjahtiin. Tulilla istuminen, kaverien kanssa jutteleminen ja erityisesti ajavan koiran haukahdukset sykähdyttävät edelleen. Ajohaukussa on sitä jotakin.

— Sitä olen kuunnellut elämäni aikana satoja, ehkä tuhansia kertoja.

Ajavia koiria on muitakin, mutta suomenajokoiraa Junnola pitää ajokoirista kaikkein etevimpänä.

— Ainakin minulle suomenajokoira on ehdoton ykkönen. On ollut ja tulee olemaan niin kauan kuin koiraurheilua harrastan.

Junnola vakuuttaa, että hyvän luonteen omaavan suomenajokoira on äärimmäisen helppopitoinen.

— Se enemminkin pyytelee anteeksi olemassaoloaan kuin esiintyy.

Matti Tieaho

Jukka Junnola on ampunut haulikolla yli puoli vuosisataa. Jänismetsällä hän käy edelleen tiiviisti aina kun mahdollista.
Jukka Junnola on ampunut haulikolla yli puoli vuosisataa. Jänismetsällä hän käy edelleen tiiviisti aina kun mahdollista.

Metsästysinto tärkeintä koirassa

Junnolalla on ollut vuosikymmenten saatossa kymmeniä suomenajokoiria. Ulkonäölliset seikat hän jättää koiratuomareiden arvioitavaksi. Junnolalle tärkeintä on koiran luonne.

— Metsästysintoa pitää olla, muuten en voi rakentaa siitä koiraa.

Hyvä metsästyskoira on rauhallinen kotona, ja sitä on helppo kuljettaa autoissa.

— Se ei saa olla arka, eikä liian viuhtova.

Junnolan mukaan ajokoiramiesten mieltymykset haukun suhteen vaihtelevat. Jotkut pitävät niin sanotuista löysistä koirista, jotka haukkuvat heti, kun saavat hajun. Toiset haluavat tiukan koiran, joka varsinaisessa ajossakin haukahtaa vain silloin tällöin.

— Minusta herkästi haukkuva on miellyttävämpi kuin äärimmäisen tiukka.

Matti Tieaho

Jukka Junnola: Mikään ei voita kokemuksena sitä, kun istuu tulilla ja kuulee, kun koira saa hajun ja varsinainen ajo alkaa.
Jukka Junnola: Mikään ei voita kokemuksena sitä, kun istuu tulilla ja kuulee, kun koira saa hajun ja varsinainen ajo alkaa.

Suomenajokoirat vähenevät

Suomenajokoira oli Suomen suosituin koirarotu sotien jälkeisen ajan 2000-luvulle saakka. Vielä 1980-luvun lopulla Suomessa oli arviolta 40 000 asuomenajokoiraa.

Viime vuonna Suomessa rekisteröitiin 1046 suomenajokoiraa, ja rotu on pudonnut suosituimpien rotujen listalla seitsemänneksi.

Junnola ei usko, että suomenajokoira kutistuu Suomessa näkymättömiin. Sitä ei kannata hankkia seurustelukoiraksi kerrostaloon, mutta maaseudulla hyvät riistaveret omistavaa koiraa käytetään vielä kauan, erityisesti jäniksenpyynnissä.

Junnolan mukaan asiallinen tapa pitää suomenajokoiraa on hankkia pihan perälle aitaus, jossa on puhdas, lämmitettävä koppi. Tämä ei tarkoita, että koira unohdetaan sinne.

— Sitä pitää käyttää myös lenkillä, jossa se saa haistella luontoa.

Ensimmäinen ajo voi kestää pari minuuttia

Vaikka Junnola on kouluttanut suomenajokoiria yli puoli vuosisataa, hyvän ajokoiran kehittyminen on edelleen mysteeri. Tärkeintä on viedä koira metsään.

— Kyllä se siellä itse oppii.

Junnola on kerta toisensa jälkeen yllättynyt, kun viisikuukautinen koira äkkiä ottaa ensimmäisen ajon. Silloin pitkään koulutettu koira palkitsee isäntänsä.

— Ensimmäinen ajo voi kestää kahdesta viiteen minuuttia, mutta siitä ne sitten pitenevät.

Joskus suomenajokoira voi ottaa ajon muihinkin eläimiin kuin jänikseen tai kettuun. Tämä ei ole tarkoitus. Junnolan mukaan eri sukulinjoja voidaan kouluttaa erikseen jopa niin, että koira hakee pelkästään kettua — tai jänistä.

— Minun koirani ajaa molempia: kettuja harvemmin, mutta kuitenkin joskus.

Jänis pääsee usein ohi

Saappaat jalassa -podcastissä koiralegenda Junnola puhuu myös siitä, mitä suomenajokoira ajaa, eli jäniksistä ja rusakoista. Jutustelunsa lomassa hän paljastaa kunnioittavansa valkeaa jänistä. Se saa monesti juosta haulikon ohi.

Edellisessä Saappaat jalassa -jaksossa luontotoimittaja Minna Pyykkö kertoi, miten rupisammakko ihastui häneen kutulammikossa.