Suomeen on ilmestynyt verta imevä perhonen

Saappaat jalassa -podcastissä Lauri Luukkonen kertoo, miten perhoskanta Suomessa on muuttunut erityisesti 2000-luvulla.

Matti Tieaho

Lauri Luukkosen oma suosikkiperhonen on häiveperhonen.
Lauri Luukkosen oma suosikkiperhonen on häiveperhonen.

Matti Tieaho

Suomessa on myös verta imeviä perhosia. Itävirtausten mukana idästä tullutta kyynelyökköstä on tavattu Suomessa 20 vuoden vuoden ajan. Ensimmäinen yksilö tavattiin Rautjärvellä vuonna 2000.

– Se saattaa tulla iholle ja työntää kärsän ihon läpi, perhosharrastaja Lauri Luukkonen kertoo.

Perhosen imusta voi syntyä kivulias tulehdus. Laji on kuitenkin Suomessa harvinainen.

Kotkassa asuva Luukkonen kertoo Saappaat jalassa -podcastissä, että Suomessa tavataan silloin tällöin hyvinkin kaukaa tulleita perhosia.

Lauri Luukkonen

Kyynelyökkönen (Calyptra thalictri) tavattiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 2000. Noin nelisenttinen yöperhonen on saanut nimensä siitä, että se imee kyynelnesettä eläinten silmistä.
Kyynelyökkönen (Calyptra thalictri) tavattiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 2000. Noin nelisenttinen yöperhonen on saanut nimensä siitä, että se imee kyynelnesettä eläinten silmistä.

Pääkallokiitäjä tietää huonoa

Esimerkiksi satunnaisesti tavattava pääkallokiitäjä on afrikkalainen laji, jota yleisemmin tavataan Keski-Euroopassa.

– Se on Suomesta tavatuista lajeista suurin. Siipien väli voi olla 14 senttiä.

Perhonen tunnetaan selässä olevasta pääkallokuviostaan. Se on myös ainoa Suomessa tavattu perhonen, joka ääntelee.

– Kun sen ottaa käteen, se alkaa piipittää. Yleensä perhoset eivät pidä ääntä.

Luukkosen mukaan pääkallokiitäjään liittyy uskomus, että se tuo huonoa onnea ja vitsauksia mukanaan. Pääkallokiitäjiä oli runsaasti esimerkiksi silloin, kun musta surma vaivasi Keski-Eurooppaa 1300-luvulla.

– Sen latinalainen sukunimi on Acherontia. Se on suomennettuna tuskan joki.

Suomeen on tullut uusia lajeja

Perhosia Luukkonen on kerännyt 1970-luvulta lähtien. Erityisesti 2000-luvulla perhoskanta Suomessa on alkanut muuttua. Suomessa tavataan yhä useammin etelästä levinneitä uusia lajeja.

Samaan aikaan pohjoiset lajit perääntyvät Lappia kohti.

– Kohta pohjoisilla lajeilla tulee Jäämeri vastaan.

Tilanteen muuttuminen johtuu ilmastonmuutoksesta. Myös tehometsätalous ja maanviljelyskulttuurin muutos vaikuttavat.

Perhosten lajimäärät kuitenkin kasvavat. Varsin 2000-luvulla Suomessa on tavattu paljon uusia lajeja. Perhoslajien kannat ovat samaan aikaan pienentyneet.

Matti Tieaho

Perimätiedon mukaan pääkallokiitäjä tuo huonoutta tullessaan. Se on Suomessa tavattavista satunnaisvieraista suurin. Siipien väli voi oll jopa 14 senttiä.
Perimätiedon mukaan pääkallokiitäjä tuo huonoutta tullessaan. Se on Suomessa tavattavista satunnaisvieraista suurin. Siipien väli voi oll jopa 14 senttiä.

2500 erilaista siivekästä

Suomessa on noin 2500 perhoslajia, jotka jaetaan suur- ja pikkuperhosiin. Nämä eroavat toisistaan lähinnä ruumiinrakenteensa vuoksi. Pikkuperhoset eivät ole välttämättä pieniä.

– Pikkuperhosiakin on isoja, kuten cossus cossus, eli 6-7-senttinen puuntuhooja.

Se saattaa tulla iholle ja työntää kärsän ihon läpi. — Lauri Luukkonen

Luukkosen mukaan harrastajien mielenkiinto kohdistuu erityisesti suurperhosiin, joita löytyy vajaat tuhat eri lajia Suomesta.

– Niitä on paljon enemmän kuin ihmiset osaavat kuvitellakaan. Niistä suurin osa liikkuu yöaikaan, jolloin ihmiset nukkuvat.

Matti Tieaho

Perhosharrastaja Lauri Luukkonen on kerännyt 1970-luvulta lähtien perhosia. Hän arvelee keränneensä reilusti yli 50 000 perhosta.
Perhosharrastaja Lauri Luukkonen on kerännyt 1970-luvulta lähtien perhosia. Hän arvelee keränneensä reilusti yli 50 000 perhosta.

Yli 50 000 perhosta

Kun Luukkonen aloitti perhosharrastuksen, tunnistamatta jääneet perhoset toimitettiin perhosmiesten kokouksiin, joissa kokeneet harrastajat ja tutkijat selvittelivät lajeja.

Nykyisin tunnistus perustuu tehokkaaseen verkostoon, ja hyviin kameroihin.

WhatsApp-ryhmissä voidaan kuvaa kierrättää ympäri tarvittaessa vaikka ympäri maailmaa. Murto-osa havainnoista määritellään DNA-testien avulla.

Luukkonen on elämänsä aikana kerännyt yli 50 000 perhosen kokoelman. Kaksi kertaa hän on löytänyt lajin, jota Suomessa ei ole aikaisemmin tavattu.

Huonon perhoskesän enteet ilmassa

Tulevaa kesää Luukkonen odottaa mielenkiinnolla. Hän epäilee, että kesästä tulee viileä. Se ja lämmin, lumeton talvi voivat tarkoittaa huonoa perhoskesää.

– Taiga-metsän lajit ovat tottuneet lumitalviin.

Kymmenkunta vuotta sitten Suomessa oli kolme perättäistä runsaslumista talvea. Sen jälkeen Suomessa tehtiin runsaasti havaintoja perhoslajeista, joiden uskottiin jo kadonneen.

– Tähän mennessä huonoluminen talvi on ollut huono juttu.

Matti Tieaho

Perhosia tutkitaan myös mikroskoopilla.
Perhosia tutkitaan myös mikroskoopilla.

Lämmin tuo perhoset esiin

Luukkosen mukaan perhosia kannattaa seurata erityisesti lämpimillä ilmoilla. Yöhavainnointia helpottaa kevyt tuuli, joka vie usvan mennessään.

Lämpöiset ilmavirtaukset muualta saattavat tuoda tullessaan Suomeen harvinaisia ja jopa uusia lajeja.

– Kun kaakosta tulee lämmin ilmavirtaus ja yhtäkkiä on 25 astetta lämmintä, niin sitten ovat kaikki liikkeellä.

Suomessa on joitakin perhoslajeja, jotka sinnittelevät talven yli, mutta tavallisesti perhonen elää pari viikkoa. Jotkut ovat liikkeessä vain muutaman päivän.

Luukkosen oma suosikkiperhonen on häiveperhonen, jonka siivet välkehtivät auringonvalossa.

– Apatura iris. Sitä kun katsoo tietystä kulmasta, violetti kiiltää hienosti.

Luukkosen mukaan helpoin tapa aloittaa perhostusharrastus on tutustua Suomen Perhostutkijain Seuran kotisivuihin.

– Sieltä löytyy kaikki.

Matti Tieaho

Lauri Luukkonen ja päiväperhosten kerääjän perusvälineet: keräilypurkki ja perhoshaavi.
Lauri Luukkonen ja päiväperhosten kerääjän perusvälineet: keräilypurkki ja perhoshaavi.