Rakkaus tuli taloon yksinäisten joulujuhlan kautta

Lumikki Haaja

Isto Meriläinen ja Tiina Rämä olivat kumpikin tahoillaan todenneet, että elävät melko varmasti loppuelämänsä ilman parisuhdetta.
Isto Meriläinen ja Tiina Rämä olivat kumpikin tahoillaan todenneet, että elävät melko varmasti loppuelämänsä ilman parisuhdetta.

Bussinkuljettajakurssi oli alkamassa syksyllä 2016. Kurssilaisten tuli asettua riviin sen mukaan, miten kaukaa he olivat kurssipaikalle Kouvolaan tulleet.

Isto Meriläinen esittäytyi ummeljokelaiseksi ja päätyi arvuuttelemaan Keltakankaalla asuvan Tiina Rämän kanssa, kumman koulumatka on pitempi.

Myöhemmin Isto kyseli kyytiä koulusta kotiin, koska hänen laina-Saabinsa jarrut olivat lopullisesti pettäneet, eikä sillä arvannut enää ajaa.

Tiina varoi visusti tarjoutumasta, vaikka mutka ei olisikaan ollut suuri.

— Ajattelin, että tosi kumma tyyppi.

Sitä paitsi Tiina ei ollut kiinnostunut miesseurasta. Siihenastiset kokemukset miehistä olivat saaneet hänet luokittelemaan itsensä lupaavaksi vanhanpiian aluksi.

Tiina ei vielä tiennyt, että Meriläinen ajatteli parisuhteista samoin: kokeiltu ja mahdottomaksi havaittu elämänmuoto.

Säilytyspaikkoja puuvillalle

Vihreä Saab on kerännyt niskaansa aimo kinoksen ummeljokelaisen talon pihassa. On maaliskuu 2017.

Saabin jarrut ovat edelleen kateissa, mutta Tiina Rämä, 32, ja Isto Meriläinen, 30, jakavat tässä hiukan nyrjähtäneessä talossa sängyn, jääkaapin ja paljon hymyä.

Pian he jakavat myös puoli vuotta kestävän, erittäin tiiviin työrupeaman.

Nuoripari on itsekin kummissaan. Miten tässä näin pääsi käymään?

Samalla heistä tuntuu, että juuri näin sen on pitänytkin mennä. Kaksi oman elämänsä pitkänmatkanetsijää on päätynyt samalle polulle.

Pariskunnan vuokrakotiin mennään puolilaholla kuistilla makaavan vesilammikon kautta. Sisällä on lämmintä, täysi pannullinen kahvia ja jälkiä naisen kädestä.

— Ennen kuin Tiina muutti tänne, minulla ei ollut mitään säilytyspaikkoja puuvillaisille asioille, Isto sanoo.

Nyt myös hänen vaatteensa ovat viikattuina kaappeihin, jotka on saatu tutuilta lahjoituksina.

Pikkukaksion jakaminen on vaatinut sovittelemista kahdelta omaan tilaan ja aikaan tottuneelta aikuiselta.

— Minulla ei enää ole yksinäisyyden linnaketta. Se on välillä ahdistavaa, Isto sanoo.

Silti he eivät ole riidelleet vielä kertaakaan.

Samoilta seuduilta

Isto ja Tiina olisivat melkein voineet tavata jo taaperoina; molemmat ovat syntyneet Vantaalla.

Isto laskee asuneensa noin kymmenellä paikkakunnalla Karjaalta Lieksaan. Jo teininä hän teki irtioton moniongelmaisesta perheestään ja päätti pärjätä yksin.

— En ole oikein mistään kotoisin, hän sanoo.

Tiina päätyi Vantaalta Nurmijärven kautta silloiselle Anjalankoskelle, kun perhe vaihtoi asuinpaikkaa isän töiden mukana.

Myöhemmin molemmat ovat kertaalleen muuttaneet kauas seurustelukumppanin perässä, Isto Loimaalle, Tiina Laukaaseen — ja tulleet maitojunalla takaisin.

Molemmilla on nyt lisenssit rekan ja linja-auton rattiin. Mutta sitä ennen on pitänyt lyödä päätä moneen seinään.

Peruskoulusta päästyään Isto hankki audiovisuaalisen viestinnän ammattitutkinnon. Koulutusta vastaavien töiden lisäksi hänellä on työkokemusta muun muassa vartijana, järjestysmiehenä, lautapoikana, taksikuskina ja kattolumien pudottajana.

Välillä hän toimi Loimaan aluesairaalan pihahuollon vastaavana.

— Alaisia ei tosin ollut ainuttakaan.

Rahaa oli jatkuvasti joko vähän tai vielä vähemmän, ja työn ilo oli jokseenkin tuntematon käsite. Isto haaveili rekkakuskin ammatista.

— Isoja autoja, pitävät pahaa ääntä, näyttävät komealta, hän perustelee lapsesta asti mukana kulkenutta unelmaansa.

Viisi kertaa hän haki eri aikuiskoulutuskeskusten järjestämiin yhdistelmäajoneuvokoulutuksiin ja sai yhtä monta kertaa rukkaset. Paikka kurssilla heltisi lopulta vuonna 2015, ja sen päälle hän hakeutui vielä Työtehoseuran bussikurssille.

Kokkikouluun pitkin hampain

Tiina haaveili työstä lasten parissa, mutta peruskoulun opinto-ohjaajan mielestä hän oli liian hiljainen.

— Hirvittävän ujo olinkin, mutta kuudesta sisaruksesta vanhimpana osaan kyllä olla lasten kanssa.

Myös lukio kangasteli mielessä. Työläistaustaiset vanhemmat olivat jyrkkänä: valkolakki on täysin turha kapistus.

Kilttinä tyttönä Tiina meni lähimpään ammattikouluun suurtalouskokkilinjalle. Jo toisena vuonna hän tajusi, että oli väärällä alalla. Sitten hänen lapsuudenperheensä hajosi.

Tiina sai paperit, mutta siinä tärvääntyi ylimääräisiä vuosia. Tuoreena kokkina hän oli uupunut ja hämmentynyt ja päätyi Spiraali-työpajaan miettimään, mitä tekisi elämällään.

Vastaus tuli lapsuudenperheen yhteisen intressin, karavaanariharrastuksen kautta: rekan ajaminen voisi olla mukavaa.

Toisin kuin Isto, Tiina pääsi koulutukseen kertahakemalla. Myös työharjoittelupaikka järjestyi helposti, ja sen päälle innostava työ samassa firmassa.

— Mutta sitten tuli taantuma, firma meni konkurssiin, ja minä olin työtön.

Seuraavat vuodet olivat yhtä rämpimistä. Tiina siivosi tehdasta, kylpylähotellia ja toimistoja, kunnes kädet eivät enää kestäneet. Seurasi painia työterveyden ja Kelan kanssa, lääkkeitä, tuloksettomia kuntoutusyrityksiä ja lopulta masennus.

Pohjamudista löytyi lopulta myös jotain hyvää: Tiina muisti, mistä oli oikeasti kiinnostunut, ja lähti etsimään itselleen lisää kuljetusalan koulutusta. Näin löytyi Työtehoseuran järjestämä linja-autonkuljettajakurssi — ja kummallinen, kyytiä kyselevä kurssikaveri.

Koko syksyn Tiina ja Isto olivat vain kavereita. Välituntijuttelut jatkuivat Facebookin chatissa ja muuttuivat yhä syvällisemmiksi.

Joulun lähestyessä kävi ilmi, ettei kumpikaan aikonut viettää juhlaa lapsuudenperheensä kanssa.

— Sovimme, että mökötämme joulun yhdessä, Isto sanoo.

Kaksikko teki treffit vähävaraisten ja yksinäisten joulujuhlaan Kouvolaan aatoksi. Sieltä ajettiin Iston mökkiin Ummeljoelle jatkamaan iltaa.

Koti pyörien päälle

Kumpikin vannoo, että oli vielä aattoiltanakin liikkeellä puhtaasti toverihengessä. Tapaninpäivään mennessä oli silti selvää, että suhde oli muuttunut seurusteluksi.

— Tänäkään päivänä emme tosin ole määritelleet suhdettamme sanallisesti, Isto sanoo.

Yhdessä on kuitenkin hyvä olla, vaikka mitään ihmeellistä ei tehtäisikään. Molemmat uskovat löytäneensä sen oikean.

— Tavataan ihmisiä, kierretään kirppareita, touhutaan kotosalla, möhjötetään, vältellään toisiamme, kiroillaan kulkuvälineitä, katsotaan elokuvia, lueskellaan, Isto kuvailee pariskunnan yhteiseloa.

Tiina on irtisanonut vuokrayksiönsä Keltakankaalla ja tuonut kaiken omaisuutensa Ummeljoelle. Maaliskuun lopussa molempien koti siirtyy puoleksi vuodeksi pyörien päälle.

— Lähdemme Tivoli Sariolan kuljettajiksi, Tiina sanoo.

Myös se jarruton Saab lähtee, mutta eri suuntaan. Omistaja on luvannut hakea autonsa pois.

Tiina Rämä & Isto Meriläinen

Syntyneet Vantaalla; Rämä Hakunilassa 1984 ja Meriläinen Korsossa 1987.

Asuvat Kouvolan Ummeljoella.

Harrastavat lyhytelokuvien tekemistä (Meriläinen), karavaanaritoimintaa (Rämä) ja kirpputorien koluamista (molemmat).

Rakastaa maksalaatikkoa rusinoilla (Meriläinen).

Vihaa epärehellisyyttä (Rämä).

Ihmettelee nykypolitiikkaa (Meriläinen).

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.