Kouvolassa kasvanut sotasankari Kivekäs jäi Suomessa unohduksiin

Jarmo Loikkasen kotiarkisto

Sotaväen päällikkö Aarne Sihvo (käsi lipassa) ja Helsingin varuskunnan päällikkö Kaarlo Kivekäs (miekka kädessä) tarkastavat paraatijoukot 1920-luvun jälkipuolella.
Sotaväen päällikkö Aarne Sihvo (käsi lipassa) ja Helsingin varuskunnan päällikkö Kaarlo Kivekäs (miekka kädessä) tarkastavat paraatijoukot 1920-luvun jälkipuolella.

Tämä juttu julkaistaan kokonaisuudessaan Kouvolan Sanomien verkkosivustolla, koska painossa sattuneen inhimillisen virheen vuoksi juttu jakaantui 17.11. ilmestyneessä sanomalehdessä kahdelle eri aukeamalle.

Kun talvisota syttyi 30. marraskuuta 1939, marsalkka Carl Gustaf Mannerheimia vuoden vanhempi, mutta jo eläkkeelle siirtynyt kenraaliluutnantti Kaarlo Edvard Kivekäs ilmoittautui heti vapaaehtoiseksi. Pääesikunnasta tuli tyly vastaus:

— Teille kyllä ilmoitetaan, jos jotain tehtäviä löytyy.

Helmikuussa 1940 kenraali Kivekäs kuoli. Mannerheim johti Suomen sotatoimia vielä viisi vuotta.

Suomen itsenäisyyspäivänä tulee kuluneeksi 150 vuotta Kivekkään syntymästä. Hän on eräs Suomen unohdetuimmista sotasankareista. Asiaa tutkineen Jarmo Loikkanen mielestä tähän on kaksi selitystä: Kivekkään ura Suomessa sijoittui rauhanaikaan. Uraa himmensi myös välirikko Mannerheimin kanssa.

— Sanotaanko näin, että hän käänsi Kivekkäälle selkänsä, Loikkanen sanoo.

Kaarlo Kivekäs pyrki jo teini-ikäisenä Haminan kadettikouluun, mutta ruotsin kieli ei sujunut. Ylioppilaana hän kokeili uudestaan. Mannerheim oli potkittu koulusta keväällä 1886. Kivekäs aloitti sotilasopinnot samana syksynä.

Kadettikoulu oli ruotsinkielinen, ja komentokielenä käytettiin venäjää. Suomen kielestään ylpeä Kivekäs tilasi kouluun suomenkielisen sanomalehden. Lähes kaikki muut kadetit olivat ruotsinkielisiä. He innostuivat: nyt saatiin hyvää vessapaperia.

— Kivekäs pisti asian järjestykseen. Pidettiin jäsentenväliset, ja lehti sai olla rauhassa, Loikkanen sanoo.

Kivekäs oli paitsi kielitaitoinen myös vahva sotilas. Venäjän armeijassa palvellessaan hän saattoi vääntää rautakangen mutkalle selkäänsä vasten. Hevosenkenkä suoristui käsin vetämällä.

Kenraaliluutnantiksi Venäjällä ylennyt Mannerheim rakensi uransa hovi- ja ratsujoukoissa. Kenraalimajuri Kivekäs oli tykistöupseeri, joka palveli parikymmentä vuotta Keski-Aasiassa. Kymmenkunta vuotta kului Afganistanin rajalla tehtävissä, joita nykyisin kutsuttaisiin kriisinhallintatehtäviksi. Kivekäs komensi maailmansodassa myös jalkaväkidivisioonaa.

Mannerheimin ja Kivekkään sotilasurat Venäjällä olivat kumpikin ansiokkaita. Kivekäs osallistui yli 40 suureen taisteluun Venäjän ja Ukrainan joukoissa.

— Kivekästä pyydettiin kaartin tykistöön, mutta hän oli luonteeltaan erilainen kuin Mannerheim. Hän ei arvostanut hovielämää. Kalastus ja eränkäynti olivat hänelle paljon läheisempää, Loikkanen sanoo.

Omaa divisioonaa komentanut Kivekäs pääsi Ukrainasta Suomeen vasta heinäkuussa 1918. Kansalaissota oli loppunut jo keväällä. Suhde Mannerheimiin jäätyi kesällä 1919, kun valtionhoitajana toiminut Mannerheim Mannerheim hävisi presidentinvaalin K. J. Ståhlbergille.

Ennen vaalia Mannerheimin lähipiiriin kuulunut kenraali Ignatius vaati ylipäällikkönä toimivalta Kivekkäältä, että tämä kehottaisi Ståhlbergin perumaan presidenttiehdokkuutensa. Kapinastakin puhuttiin. Kivekäs ei tähän suostunut, vaan paljasti kapinahankkeen hallitukselle ja antoi päiväkäskyn, jossa kielsi sotilaita sekaantumasta politiikkaan..

Kenraalimajuri Vilkamasta tehtiin puolustusvoimien komentaja, ja Kivekäs alennettiin rannikkopuolustuksen päälliköksi ja tykistön tarkastajaksi. Myös Ignatius menetti virkansa myöhemmin.

— Tehtiin siis poliittinen ratkaisu ja pantiin eri puolilla olleet Ignatius ja Kivekäs sivulle, Loikkanen sanoo.

Kouvolassa itsekin aikaisemmin asunut Jarmo Loikkanen, 66, on tutkinut kenraali Kivekästä vuosikausia. Hänen isoisänsä Kustaa Loikkanen oli naimisissa Kaarlo Kivekkään ottotyttären Olga Kivekkään kanssa.

Ansioitunut ammattisotilas

Kaarlo Edvard Kivekäs syntyi Kouvolan Alakylässä 6.12.1866. Hänen isänsä Karl Backman oli ensimmäisiä liikemiehiä Kouvolan nykyisen keskustan alueella 1800-luvulla. Kaarlo Kivekäs kirjoitti ylioppilaaksi Suomalaisesta Normaalilyseosta Hämeenlinnassa.

Kivekäs opiskeli Haminan kadettikoulussa vuosina 1886 —  1890. Keisarillisen Venäjän armeijassa Kivekäs työskenteli parikymmentä vuotta Keski-Aasian alueilla.

Kivekäs osallistui ensimmäiseen maailmansotaan rintamakomentajana yleten kenraalimajuriksi. Hän sai lukuisten kunniamerkkien lisäksi myös Yrjön miekan.

Lokakuun vallankumouksen jälkeen hän siirtyi Ukrainan puolelle vuonna 1917. Kivekäs osallistui urallaan yli 40 taisteluun.

Ukrainasta hän palasi Suomeen kesällä 1918. Kivekäs toimi puolustusvoimien ylipäällikkönä kolme kuukautta vuonna 1919. Sen jälkeen hän toimi rannikkotykistön komentajana ja tykistön tarkastajana. Näinä vuosina hän linnoitutti Laatokan ja kehitti Suomenoahden linnakkeita sekä käynnisti ilmatorjuntaan keskittyvän aselajin.

Kivekäs jäi eläkkeelle kenraaliluutnanttina vuonna 1928 toimien sen jälkeen muutaman vuoden puolustusministeriön tehtävissä. Hän vietti eläkepäiviään Terijoella, josta joutui pakenemaan venäläisiä talvisodan alettua. Hän kuoli 19. helmikuuta 1940.

MATTI TIEAHO

Kouvolan kaupunginmuseo järjestää Kaarlo Kivekkään syntymän 150-vuotisjuhlaseminaarin Kouvola-talon Simelius-salissa lauantaina 19.11. kello 10—15. Kenraalista puhuvat Jarmo Loikkasen lisäksi Sakari Viinikainen, Tero Hasu ja tadzikistanilainen elokuvaohjaaja Davlat Hudonazarov. Päivitetty 17.11. kello 14. Kivekkään syntymävuosi on 1866.

Luetuimmat