Kouvolalaislähtöinen Tero Saikkonen on luonut supersankarielokuva Rendelin visuaalisen ilmeen — arviot "koiransonnasta viiteen tähteen" eivät hätkähdytä pääkuvaajaa

Juuli Aschan/Black Lion Pictures

Tero Saikkonen pääsi herkuttelemaan väreillä ja kuvakulmilla Rendeliä tehdessään.

Likaisen keltainen kuvaa hulluutta, punainen täyttä raivoa.

Kouvolalaislähtöinen kuvaaja Tero Saikkonen vastaa siitä, miltä supersankarielokuva Rendel näyttää katsojalle. Hän on luonut elokuvan sarjakuvamaisen tunnelman ja voimakkaan värimaailman.

— Kehitin tavallista erikoisemman valaistuksen ja neljä pääväriä, joita käytin sopivissa tilanteissa. Uskallan väittää, että tällaista värimaailmaa ja visuaalista ilmettä ei ole aiemmin nähty suomalaisessa leffassa, hän sanoo.

Jesse Haajan ohjaama Rendel kertoo miehestä, joka menettää rikollisliigan takia kaiken ja ryhtyy kostamaan. Viime viikolla ensi-iltaan tullut Suomen ensimmäinen supersankarielokuva tehtiin 1,45 miljoonan euron budjetilla ilman Suomen elokuvasäätiön tukea.

Kahden viikon varoitusajalla kameran taa

Saikkosta, 32, pyydettiin elokuvan pääkuvaajaksi kaksi viikkoa ennen kuvausten alkua, koska alkuperäinen kuvaaja joutui lähtemään.

Hänelle tuli vähän hoppu.

Pääkuvaajan tehtävänä on rakentaa elokuvan visuaalinen maailma. Se tapahtuu yhteistyössä muun muassa ohjaajan kanssa. Rendelissä Saikkonen sai ohjaajalta hyvinkin vapaat kädet.

— Työtaakka oli siitä syystä suuri, mutta olen kiitollinen. Pääsin toteuttamaan itseäni.

Saikkonen kehuu ohjaaja Jesse Haajaa. Hänen mukaansa kaksikolla klikkasi heti erityisellä tavalla.

Kuvakäsikirjoitus on kuin raakilemainen sarjakuva

Pääkuvaaja aloitti työnsä lukemalla käsikirjoituksen. Hän näki kohtaukset jo siinä vaiheessa päässään. Sen jälkeen hän alkoi piirtää kuvakäsikirjoitusta vanhan koulukunnan tyyliin kynällä paperille.

— Kohtauksista voisi ottaa still-kuvia, mutta tykkään istua alas piirtämään ja laittaa hyvän musan soimaan, hän sanoo.

Saikkosella on tapana piirtää käsikirjoitukseen elokuvan kohtaukset kuva kuvalta sekä kuvakulmat. Hän merkitsee kuviin myös muun muassa käytettävän linssin, pätkiä repliikeistä ja valaistukseen liittyviä yksityiskohtia.

— Kuvakäsikirjoitus on kuin raakilemainen sarjakuva.

Tiukan aikataulun vuoksi Saikkonen ehti piirtää ennen kuvausten alkua vain 400—500 kuvaa, kun elokuvaan kuvattiin toista tuhatta kuvaa.

Kuvakäsikirjoituksen jälkeen hän teki valaisijalle valokartat, joihin hän merkitsi lamppujen paikat.

— Suunnittelen itse elokuvien valaisun. Olen hyvin tarkka siitä, mihin mikäkin lamppu laitetaan.

Työpäivät venyivät jopa 20-tuntisiksi

Rendeliä tehtiin pääosin Kajaanissa, vaikka elokuva sijoittuu Mikkeliin. Vuosiin 2015 ja 2016 ajoittuva kuvausrupeama oli rankka.

Saikkosen mukaan kotimaista elokuvaa kuvataan normaalisti noin 30 päivää ja 10—12 tuntia kerrallaan. Rendeliä tehtiin kaikkiaan 60 päivää, ja työpäivät venyivät 16—20-tuntisiksi.

— Keho ja mieli olivat kovilla, kun kahden työpäivän tunnit puristettiin yhteen päivään. Selvisimme, koska kaikilla oli intohimoa ja sydän mukana.

Kerran auto putosi jalkojen juureen

Työkseen elokuvia tekevä Saikkonen tietää, millaista on keikkua elokuvakameran kanssa kerrostalon katon reunalla tai olla survottuna auton takapaksiin, kun kuljettaja kaahaa kahdeksaakymppiä.

— Rendelin kuvauksissakin oli aika erikoisia tilanteita.

Kuvauspaikalle tuodut lumitykit lauloivat kahden päivän ajan elokuvantekijöiden niskaan vesisadetta parikymmentä tuntia päivässä. Vanhoissa tehdashalleissa taas porukka sai tuta asbestin vaikutukset.

— Röhimme päivän päätteeksi mustaa räkää.

Edellisen pitkän elokuvan, Bunny the Killer Thingin kuvauksissa Saikkoselle sattui läheltä piti -tilanne. Kun auto pudotettiin rinnettä alas, hän oli alhaalla odottamassa kamera valmiina. Hyvästä suunnittelusta huolimatta ajoneuvo muutti vieriessään suuntaa ja putosi aivan Saikkosen viereen.

— Sen jälkeen polvet tutisivat pari tuntia. En huomaa yleensä pelkoa, koska olen koko ajan niin innoissani. Kipu on väliaikaista, leffa ikuista.

”Koiransonnasta viiteen tähteen”

Rendel on saanut ristiriitaisen vastaanoton. Elokuva on arvioitu Saikkosen sanoin ”koiransonnasta viiteen tähteen”. Hän on tyytyväinen elokuvan synnyttämään polemiikkiin, mutta toivoo ihmisten lähtevän teattereihin ilman ennakkoluuloja.

Hän on itse ylpeä lopputuloksesta ja omasta panoksestaan.

— Saimme koko tiimi tehdä äärimmäisen siistin ja erilaisen leffan Suomen valkokankaille.

Innostus lähti isän videokamerasta

Tero Saikkonen löysi seitsemänvuotiaana isänsä videokameran. Se oli rakkautta ensi kosketuksella. Hän alkoi kuvata muun muassa perhettään, kasveja ja eläimiä.

— Koko lapsuusikäni teinkin sitten elokuvia kavereiden kanssa. Ne eivät olleet kovin vakavia juttuja, muistaakseni poliisi- ja kauhutarinoita.

Media-alan opintojen aikana projektit kasvoivat isommiksi. Nyt hän työllistää itsensä elokuvaajana.

— Tässä työssä kiehtoo se, että saa kertoa tarinoita kuvilla.

Saikkonen on kuvannut muun muassa kaksi pitkää elokuvaa, kaksi dokumenttia, musiikkivideoita ja noin 50 lyhytelokuvaa, joita on esitetty ja palkittu eri puolilla maailmaa.

Vuonna 2015 kolme hänen kuvaamaansa elokuvaa esitettiin Cannesin elokuvajuhlilla: Kesäheinä, The Fine Artists ja Bunny the Killer Thing.

— Pidän Rendeliä toistaiseksi suurimpana saavutuksenani.

Osallistu keskusteluun

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.