Kuusi paikallista urheilijaa riisui vaatteensa Kouvolan Sanomille ja kertoo suhteestaan omaan kehoonsa — katso upeat kuvat ja lue henkilökohtaiset tarinat

Lukas Pearsall

Veera Salomäki, 22. Lentopalloilija, pelannut edustustasolla kuusi vuotta.
Veera Salomäki, 22. Lentopalloilija, pelannut edustustasolla kuusi vuotta.

Kouvolan Sanomat pyysi kuutta paikallista urheilijaa kertomaan suhteestaan kehoonsa.

Lue tarinat alta.

Veera Salomäki: ”Minulle on sanottu asioita, joita naiselle ei pidä sanoa”

Pidän siitä, että näytän hyvinvoivalta. Olen normaalipainoinen ja pitkä. Minulla on reittä ja muotoja, minusta se on naisellista.

Entinen poikaystäväni sanoi minulle asioita, joita naiselle ei pidä sanoa. Kun laihduin, olin liian laiha. Kun lihoin, olin liian lihava. Minusta tuli epävarma ja aloin miettiä, mitä muut minusta ajattelevat. Olin aina ollut itsevarma. Ärsyttää, että yksi ihminen pystyi vaikuttamaan minuun niin voimakkaasti.

Siskoni pyysi minua ja toista siskoani yhteisiin valokuviin kesällä. Kun kuulin, että kuvat otettaisiin osittain alusvaatteissa, aloin epäröidä. Onneksi suostuin, sillä kuvat auttoivat keräämään takaisin itseluottamusta. Pikkuhiljaa kehoni alkaa olla taas ystäväni.

En ole lahjakkain enkä menestynein urheilija, mutta olen aina ollut kova treenaamaan. Olen joutunut tekemään paljon töitä saadakseni peliaikaa. Kuluvana kautena olen sitä saanutkin.

Olen vähän rämäpää ja hyvin kilpailuhenkinen. Mielestäni pystyisin pelaamaan melkein jokaisella pelipaikalla: minulla on pelisilmää ja päättäväisyyttä hyökkäämisessä. Ottelussa annan aina kaikkeni.

Sormivammat ovat yleisiä lentopallossa. Minulta ovat menneet oikean etusormen nivelsiteet. Viime kaudella olkapääni oli niin kipeä, että se haittasi peliä. Yläselän lihakset olivat jumissa, mutta hieronta auttoi kipuun.

Fysiikassa vahvuuteni on räjähtävyys. Kuntosalilla treenaan etenkin jalkoja ja lisäksi ylä- ja keskikroppaa. Meillä on lajitreenit kahdesti viikossa, siihen pelit ja salitreenit päälle. Liikkuvuus on heikkouteni, sitä pitäisi harjoittaa enemmän. Käyn säännöllisesti hierojalla, mutta inhoan venyttelyä.

Teini-iässä kisasin sekä yleisurheilussa että lentopallossa. 15-vuotiaana valitsin lentopallon. Joukkueessa pystyt pitämään itsesi vireessä helpommin kuin yksilölajeissa. Lentopallossa on joukkuekaverit tsemppaamassa. Yleisurheilussa joudut itse kasaamaan itsesi.

Kun haluan herkutella, syön hyvää ruokaa: italialaista, texmexiä tai siipiä. En noudata tiukkaa ruokavaliota. Karkkia tai sipsiä en juurikaan osta. Pelimatkat ovat erikseen, kotimatkalla syömme aina karkkia.

Lukas Pearsall

Toni Tauru, 32. Vapaaottelija, otellut ammattilaisena seitsemän vuotta.
Toni Tauru, 32. Vapaaottelija, otellut ammattilaisena seitsemän vuotta.

Toni Tauru: ”Häkissä en tunne kipua”

Kasvojeni luut on lyöty murskaksi molemmilta puolilta. Sen seurauksena ylähampaissani ei ole tuntoa, yläleuan hermot ovat menneet poikki. Nenäni on murtunut kolme kertaa.

Silmänpohjanluuni murtui edellisessä ottelussa reilu kuukausi sitten. Kyseinen murtuma on vähän vaarallinen, koska siitä voi seurata näkövamma. Jouduin kuukaudeksi treenikieltoon. Sain lääkäriltä luvan osallistua lukkopainikisoihin kahden viikon päästä.

Varpaan lyöminen pöydänjalkaan sattuu enemmän kuin iskut. Ottelussa kipua ei tunne, adrenaliini suojelee niin hyvin. En pelkää loukkaantumisia. Häviät matsin, jos menet häkkiin pelkäämään.

Minulle kroppa on työkalu, ja pidän siitä hyvää huolta. Jos joku paikka menee rikki, se korjataan. Ensimmäisessä tärkeässä titteliottelussani olkapääni meni pirstaleiksi. Muun muassa hauikseni ja niveltä tukevat kudokset repesivät. Jatkoin loppuun asti ja voitin ottelun. Olin varma, ettei olkapää parane. Leikkauksen, kuntoutuksen ja vuoden ottelutauon jälkeen pystyin kuitenkin treenaamaan.

Viisi vuotta sitten vedin itseni ylikuntoon. Olin saanut hyvän voittoputken päälle, ja minulle tarjottiin otteluita nopeaan tahtiin. Tunsin itseni kuolemattomaksi. Treenasin kovaa, tein hapottavan treenin joka toinen päivä. Lopulta leposykkeeni oli satasen luokkaa, ja pelkästään istuminen oli koettelemus. En pystynyt nukkumaan kahteen viikkoon. Minun oli pakko lopettaa. En tehnyt mitään yli kuukauteen. Vähitellen pystyin käymään kävelyillä, sitten hölkkäsin. Nykyään osaan treenata fiksusti ja tarvittaessa levätä.

Pään vammat ovat suurin riski tässä lajissa. Vitsailen välillä tyttöystävälleni, että vanhana istun vihanneksena pyörätuolissa. Lajissa riski otetaan vakavasti ja etenkin Aasiassa ottelijoista pidetään hyvä huoli: Jokaiselle tehdään aivojen magneettikuvaus puolen vuoden välein. Lisäksi aina ennen ottelua päästä otetaan tietokonetomografia.

Vapaaottelu ei kuulosta kovin järkevältä, kun luettelee loukkaantumisiaan. Minulle tässä on kyse itsensä haastamisesta. Häkissä taistellaan niin kauan kuin pystyssä pysytään. Yhdessä ottelussa nilkkani meni hajalle, koska en halunnut luovuttaa. Nilkka kannatti uhrata — voitin sen matsin.

Lukas Pearsall

Niko Nakari, 33. Jalkapalloilija, pelannut edustustasolla 16 vuotta.
Niko Nakari, 33. Jalkapalloilija, pelannut edustustasolla 16 vuotta.

Niko Nakari: ”En jää ihastelemaan itseäni peilin eteen”

Joukkueurheilijana minulla on velvollisuus pitää itseni kunnossa. Olen vastuussa pelikavereilleni, kun sitoudun joukkueeseen vuodeksi. Minun on oltava riittävässä kunnossa, jotta pystyn pelaamaan laadukkaasti.

Olen aina ollut porukan lyhimpiä. Ei se ole ollut minulle ongelma. Vastapainoksi minun on täytynyt treenata voimaa, jotta pystyn kentällä taistelemaan parimetrisen puolustajan kanssa. Jalkapallo on kaksinkamppailulaji. Jos haluaa päästä maalipaikoille, pallo on voitettava itselle.

Jalkapallossa henkinen puoli on merkittävässä roolissa. Pelin taso voi viikossa notkahtaa huomattavasti. Kun tilannetta alkaa joukkueessa purkaa, taustalla saattaa olla yksittäisen pelaajan mielentila. Tilanne voi muuttua toiseenkin suuntaan: Pelin alussa kaikki takkuaa. Yhtäkkiä flow valtaa koko joukkueen, ja viimeinen puolituntinen on aivan mahtavaa peliä.

Ikä on muuttanut tiettyjä asioita kehossani. Esimerkiksi palautumiseen ja toipumiseen menee entistä enemmän aikaa. Nykyään treenikauden alussa painoa saattaa olla pari—kolme kiloa liikaa. Parikymppisenä tällaisesta ei tarvinnut murehtia. Minulle ikä toimii motivaattorina. En esimerkiksi halua, että nopeuteni hiipuu iän mukana.

Olkapääni ja akillesjänteeni on leikattu, mutta olen säästynyt isoilta vammoilta. Välillä mietin, mikä oman kropan tila on esimerkiksi 40 vuoden kuluttua. Jokainen isku tai vamma voi vaikuttaa esimerkiksi nivelten kuntoon. Painoni ei ole koskaan jojoillut, mutta mietin, saanko pidettyä itseni kuosissa aktiiviuran päätyttyä.

Lasten syntymän jälkeen olen alkanut syödä säännöllisesti. Syömme ihan tavallista kotiruokaa, makaronilaatikkoa ja lihapullia. Syön välillä myös roskaruokaa. Pelipäivänä en vedä lehtipihviä vaan jotain helposti sulavaa, joka ei kiusaa suoritusta.

Olen tyytyväinen kehooni. En jää peilin eteen ihastelemaan itseäni, mutta ei minulle inhotustakaan tule. Uskon, että suhde vartaloon rakennetaan lapsuudessa. Toivon voivani kasvattaa omat lapseni niin, että he ovat sinut oma kehonsa kanssa.

Lukas Pearsall

Sini-Susanna Paavilainen, 32. Tankotanssija, kilpaillut neljä vuotta.
Sini-Susanna Paavilainen, 32. Tankotanssija, kilpaillut neljä vuotta.

Sini-Susanna Paavilainen: ”Tankotanssissa rinnat ovat joskus tiellä”

Kukaan ei näytä kauniilta roikkuessaan tangolla pää alaspäin. Naama punoittaa ja suonet pullistuvat, kun veri pakkaa päähän.

On päiviä, jolloin peilikuva näyttää kamalalta: toinen silmä on pienempi kuin toinen, etuhampaat ovat liian isot, kulmakarvat saisivat olla tuuheammat. Nykyään pystyn nauramaan näille ajatuksille enkä jää niihin kiinni. Ihmiset tuijottavat liikaa omaa naamaansa, minäkin.

Kehossani parasta on hyvä ryhti. Vatsa ei pömpötä ja jalkojen lihakset näkyvät, kun astun peilin eteen selkä suorana. Haluaisin isommat olkapäät, jotta näyttäisin vieläkin ryhdikkäämmältä.

Sairastuin keliakiaan parikymppisenä ja laihduin noin 20 kiloa. Kärsin jatkuvista vatsakivuista, enkä tiennyt, mitä syödä. Lopulta painoin 45 kiloa. Painoni alkoi nousta, kun sain diagnoosin ja korjasin ruokavaliotani. Laihtumisen takia rintani hävisivät eivätkä ole takaisin tulleet. Toisaalta se on ihan hyvä. Tankotanssissa rinnat ovat joskus tiellä.

Opettelen uusia liikkeitä kavereilta ja Instagramista, käyn myös paljon workshopeissa. Yhtä ja samaa liikettä ei voi hinkata kovin pitkään, koska paikat menevät mustelmille. Jossain vaiheessa kipu panee treenille stopin.

Olen ylpeä siitä, että pystyn nostamaan itseni tangolle ilman vauhtia 90 asteen kulmaan. Oli kova juttu, kun sain vedettyä leukoja ensimmäistä kertaa elämässäni. Vedin viisi putkeen.

Loukkasin polveni sirkustempussa muutama vuosi sitten. Polvilumpioni lähti sijoiltaan. Olin kolme viikkoa sairauslomalla, revenneet siteet korjattiin kuntoutuksella. Polvi kipuilee silloin tällöin. Tukilihaksia pitäisi vahvistaa, jottei vamma uusiutuisi.

Olen sinut oman kehoni mutta en naiseuteni kanssa. Kuukautisten aikaan naama kukkii, maha turpoaa ja siihen sattuu. Tästä huolimatta on treenattava ja vedettävä tanssitunnit.

Pidän hyvästä ruuasta, enkä punnitse annoksiani. Kun haluan mässätä, ostan suklaalla kuorrutettuja vadelmajäätelöpuikkoja. Kerran söin vahingossa kuusi pientä jäätelöä kerralla.

Lukas Pearsall

Jake Newton, 28. Jääkiekkoilija, pelannut ammattilaisena kahdeksan vuotta.
Jake Newton, 28. Jääkiekkoilija, pelannut ammattilaisena kahdeksan vuotta.

Jake Newton: ”Haluaisin lopettaa lihansyönnin”

Minun on vaikeaa nauttia esimerkiksi jäätelöstä tai hampurilaisista, vaikka välillä irrottelu tekisi hyvää. Ruoka vaikuttaa suuresti sekä kehon että mielen hyvinvointiin, joten pyrin syömään puhdasta ja terveellistä ruokaa. Ammattilaisurani alussa söin mitä sattuu, sipsejä ja roskaruokaa. Silloin en suoriutunut pelaajana yhtä hyvin kuin nyt.

Jogurtti on ollut yksi tärkeimmistä proteiinin lähteistäni, mutta yritän jättää maitotuotteet pois ruokavaliostani. Joidenkin terveysasiantuntijoiden mukaan maito ei sovi ihmiskeholle. Haluaisin lopettaa myös lihan syömisen, mutta se on vaikeaa. Liha on niin hyvää! Ihmiset on opetettu ajattelemaan, että proteiinia saa parhaiten lihasta, vaikka sitä on muuallakin, esimerkiksi pavuissa ja siemenissä.

Pyrin pitämään painoni nykyisellään. Ensimmäisellä ammattilaiskaudellani painoin 105 kiloa. 60 minuutin pelissä jokainen ylimääräinen kilo alkaa tuntua jaloissa ja hidastaa tahtia. Olen taitava ja nopea luistelija, mutta olisi mahtavaa olla vaikka viisi prosenttia nopeampi.

Ammattilaistasolla kaikki pelaajat ovat lähes yhtä hyvässä fyysisessä kunnossa, joten pelin henkinen puoli nousee tärkeään rooliin. Luen paljon kirjoja mielen toiminnasta saadakseni työkaluja sen hallintaan.

Olen välttynyt isoilta loukkaantumisilta. Kyse on varmasti tuurista mutta myös pelityylistäni. En pelaa rajua fyysistä peliä. Iskuja ei kuitenkaan pysty välttämään, kontaktia tulee melkein joka vaihdolla. Pyrin ennakoimaan törmäyksiä. Loukkaantumisen riski kasvaa, jos et ehdi valmistautua iskuun.

Kahdeksan vuotta sitten kaaduin pelissä ja vasemmasta polvestani meni sisempi sivuside. Polvea ei leikattu. Olin yhdeksän viikkoa sairauslomalla ja hoidin polvea kuntouttavilla liikkeillä. Sitä särkee koko ajan, ja toinenkin polvi oireilee. Hieronta helpottaa kipua. Välillä ottaa päähän, koska polvet eivät toimi kunnolla.

Nuorempana ajattelin loukkaantumisen mahdollisuutta enemmän kuin nykyään. Pelissä on oltava täysillä mukana. En pystyisi siihen, jos pelkäisin.

Lukas Pearsall

Timo Toivonen, 54. Tarkkuushyppääjä, ollut Suomen maajoukkueessa 29 vuotta. Kisasi painonnostossa SM-tasolla kymmenen vuotta.
Timo Toivonen, 54. Tarkkuushyppääjä, ollut Suomen maajoukkueessa 29 vuotta. Kisasi painonnostossa SM-tasolla kymmenen vuotta.

Timo Toivonen: ”Minua inhottaa vanheta”

Haluan pysyä tämän näköisenä kuin nyt olen ja teen sen eteen paljon töitä. Minua inhottaa vanheta. Kuka muka haluaa fyysisesti rapistua? Lopetin painonnostourani vuonna 2015 veteraanien MM-voittoon. Minut houkuteltiin jäähyväiskisaan, mutta sen enempää en halua veteraanikisoissa käydä.

Aktiiviuran päätyttyä olin hieman huolissani, miten treenaamisen käy. Salitreeni on kuitenkin jatkunut, koska siitä on tullut kiinteä osa elämääni.

Kaipaan kisoja edeltävää painonpudotusta. Nostin 56-kiloisten sarjassa, joten jouduin kisakuntoa varten pudottamaan painostani viisi—kuusi kiloa. Viimeiset kaksi viikkoa ennen kisoja söin vain ennen treeniä jotain proteiinipitoista. Vuorokausi ennen punnitusta lopetin juomisen. Viimeinen kilo tiristetään saunassa kisapaikalla. Kun punnituksen jälkeen saa juoda, fiilis on tosi hyvä.

SM-kisoissa vuonna 2011 rasvaprosenttini oli kolme. Joidenkin mukaan se on hengenvaarallinen tila, minä olen eri mieltä. Mitä enemmän painoa pystyy pudottamaan rasvoista, sitä vähemmän tarvitsee vetää nesteistä. Nesteveto on tuskallista ja heikentää kroppaa. Tällainen painonpudotus voi varmasti olla vaarallista, enkä suosittele sitä kenellekään. Oma kroppani toimii tuossa tilanteessa ja palautuu hyvin.

Suhtaudun asettamiini tavoitteisiin intohimoisesti. Painonnostossa voitin useita SM-mitaleita ja Pohjoismaiden mestaruuden vuonna 2010. Viime syksynä olin tarkkuushypyssä maailmancupin kolmas. Silloin melkein liikutuin. Olin tehnyt hyppäämisen eteen töitä vuosikausia.

Tarkkuushyppy ja painonnosto ovat lajeina hyvin erilaisia, mutta ne tasapainottavat toisiaan. Hyppääminen on aina ollut päälajini. Sen osaan parhaiten.

Selkäni on kulunut hyppäämisestä, ja minulla on välilevyrepeämiä. Tällä kaudella selkä on antanut treenata, vaikka välillä se vaivaakin. Kaulaani en ole edes kuvauttanut, koska lääkärit varmasti kieltäisivät hyppäämisen. Varjon aukeamisen aiheuttama nykäisy voi olla todella raju. Myös alastulo voi retkauttaa kaulaa.

Nyt harjoittelen täysillä ensi vuoden MM-kisoihin. Kisojen jälkeen ehkä kuvautan kaulani.

Osallistu keskusteluun

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.