Maria Eloranta on ammattinsa vuoksi nähnyt paljon kuolemaa – hän oli läsnä myös silloin, kun hänen puolisonsa kuoli

Lukas Pearsall

Maria Eloranta on kiireinen nainen, mutta Patulle hänellä on aina aikaa.
Maria Eloranta on kiireinen nainen, mutta Patulle hänellä on aina aikaa.

Kun Maria Eloranta oli 22-vuotias ja vastavalmistunut sairaanhoitaja, hän työskenteli jonkin aikaa silloisessa Rauhan mielisairaalassa. Osastoa kutsuttaisiin nykykielellä psykogeriatriseksi.

Eloranta muistaa sairaalasta miehen, joka kasteli vuoteensa joka yö. Vielä vahvemmin on jäänyt mieleen muuan hoitaja, joka joka aamu meni miehen vuoteen äärelle, kiskaisi lakanat tämän alta ja huiskaisi niillä miestä vihaisesti.

Elorantaa kirpaisi kerta kerralta enemmän. Lopulta hän marssi ylihoitajan luokse kertomaan havainnostaan. Kantelu ei johtanut mihinkään.

Eloranta vaihtoi työpaikkaa joitakin vuosia myöhemmin.

Patun kanssa punaisessa talossa

Tapahtumista on 45 vuotta aikaa.

Eloranta on nyt eläkkeellä ja asuu Valkealan Karhulankylässä — tai virallisesti kirkonkylässä — Patun kanssa. Hän ennätti olla hoitoalalla 44 vuotta ja 4 kuukautta.

Patu on 6-vuotias sileäkarvainen mäyräkoira, joka pyörii hetken kuin kaulin eteisen lattialla, kun Eloranta tulee kotiin. Sitten se asettuu lelu suussa tapittamaan emäntää silmiin.

Punaisen talon pihapiirissä Patulla on tilaa juosta. Toisinaan se kipittää Karhulanjärven rantaan ja pulahtaa omia aikojaan uimaan. Niin tekee emäntäkin joka aamu.

Ennen Patua Elorannalla oli toinen mäyräkoira. Sille kävi surullisesti eräänä jouluaattona.

— Se jäi kotipihalla ystäväni auton alle.

Lukas Pearsall

Patu on Elorannan 6-vuotias sileäkarvainen mäyräkoira.
Patu on Elorannan 6-vuotias sileäkarvainen mäyräkoira.

Saattohoidon tila on sekava Kouvolassa

Eloranta on nähnyt paljon kuolemaa. Se johtuu ammatista ja siitä, että hän on ollut pitkään Kaakkois-Suomen saattohoitoyhdistys Muuttolinnun puheenjohtaja.

Nyt yhdistystä ollaan lakkauttamassa muun muassa siksi, ettei se voi taata vapaaehtoisille heidän tarvitsemaansa työnohjausta.

— Vaikka yhdistys lopettaa, työ ei lopu. Käymme saattohoidettavien luona kuten ennenkin, Eloranta sanoo.

Hän kuvailee saattohoidon tilannetta Kouvolassa sekavaksi. Saattohoitopotilas ei tällä hetkellä aina tiedä, mihin hänen kuuluu mennä, kun kotona oleminen ei ole enää mahdollista. Elorantaa lohduttaa tieto siitä, että palliatiivisen kotihoidon yksikkö on aktiivisesti levittänyt sanaa siitä, mihin saattohoitopotilas voi tarpeen tullen ottaa yhteyttä.

— Kotona tapahtuva saattohoito tulee jatkossa korostumaan.

Hyvän kumppanuuden tunnistaa

Eloranta oli läsnä viimeiseen asti myös silloin, kun hänen toinen aviomiehensä Markku Eloranta kuoli lokakuussa 2006.

Markun kanssa vietettyjen vuosien aikana Eloranta oppi, mitä on hyvä kumppanuus.

— Se on sitä, että kumpikin kunnioittaa toista. Sen tunnistaa siitä, että kotona on helppo hengittää.

Ennen toisen aviomiehensä tapaamista Eloranta oli pitkässä avioliitossa lastensa isän kanssa. Ero oli vaikea, mutta nykyisin entinen aviopari on asiallisissa väleissä.

Eloranta sanoo elävänsä hyvää elämää Patun kanssa.

— Olen parisuhdeihminen, mutta minun vauhdissani voi olla vaikea pysyä, hän sanoo.

Kiireiseen elämään kuuluu vapaaehtoistyön lisäksi yhdistystoiminta ja kuntapolitiikka, jossa hän on ollut mukana vuodesta 1986.

Lukas Pearsall

Maria Eloranta asuu Kouvolan Karhulankylässä, joskin seutu on virallisesti Valkealan kirkonkylää.
Maria Eloranta asuu Kouvolan Karhulankylässä, joskin seutu on virallisesti Valkealan kirkonkylää.

Tietoa on, mutta näkyykö se hoitotyössä?

Sairaanhoitajan työ on muuttunut viime vuosikymmeninä. Hoitajilla on nykyisin paljon tietoa siitä, mikä on hyvää hoitoa. Eloranta ei ole varma, näkyykö tiedon määrä aina työn jäljessä.

— Kaikista tärkeintä on, että työyhteisössä on hyvä henki ja kaikki ovat samoilla linjoilla siitä, miten potilaita hoidetaan.

Hän tietää, että joissakin työpaikoissa työnsä hyvin tekevää hoitajaa saatetaan katsoa kieroon.

Eloranta muistelee lämmöllä entisen Kuusankosken aluesairaalan, nykyisen Pohjois-Kymen sairaalan Poksin, vuosia.

— Sisätautien osasto 9:llä oli aivan mahtava porukka. Meillä kaikilla oli päämääränä ihmisen kunnioittaminen ja potilaan paras, osastonhoitajana työskennellyt Eloranta sanoo.

Kun Onnelana tunnettu osasto lakkautettiin, hautajaiset olivat näyttävät. Käytävälle pystytettiin pitkä pöytä valkoisine liinoineen ja kynttilöineen. Ruuat tilattiin paikallisesta hautauspalvelusta.

— Lopuksi veisattiin pari virttä ja laulettiin Satumaa-tango, joka oli meidän bravuurimme karaokessa.

”Päätin, että en sairaanhoitajana enää ikinä suostu tekemään tuollaista ratkaisua.” Maria Eloranta

Kuoleva oli lakon vuoksi siirrettävä muualle

Osasto 9:n aikaan liittyy myös yksi Elorannan elämän käännekohdista. Vuonna 1995 oli Terveys- ja sosiaalialan ammattijärjestön Tehyn lakko. Sillä kellonlyömällä, kun lakko alkoi, kaikki potilaat oli siirrettävä viereiseen rakennukseen.

Osastolla oli eräs nelikymppinen perheenäiti tekemässä kuolemaa. Eloranta näki, että kyse oli tunneista. Hän pyysi asiasta päättäviltä, että nainen saisi viettää seuraavat tunnit osastolla läheistensä kanssa, eikä häntä tarvitsisi siirtää muualle.

Pyyntöä ei kuultu.

Nainen kuoli muutaman tunnin kuluttua väistöpaikassa, sermin takana.

— Silloin tein aika hurjan ratkaisun, joka viitoitti elämääni myös ammatillisesti. Päätin, että en sairaanhoitajana enää ikinä suostu tekemään tuollaista ratkaisua.

Eloranta erosi Tehystä.

Kuusi vuotta myöhemmin hän irtisanoutui osastonhoitajan tehtävistä oltuaan Kuusankosken aluesairaalassa töissä 27 vuotta. Kun hänet valittiin Valkealassa toimivan vanhusten palvelukeskuksen Iltatähden toiminnanjohtajaksi, hän liittyi ammattiliittoon uudestaan.

Rutiköyhä koti, kristillinen kasvatus

Maria Elorannan — tai Marin, kuten moni sanoo — omien vanhempien yhteiselo jäi lyhyeksi.

Isä kuoli liikenneonnettomuudessa kolme kuukautta ennen tyttären syntymää. Isän ensimmäinen vaimo oli kuollut aikaisemmin ja pariskunnalta jäi kolme alaikäistä poikaa, joista tuli Elorannan velipuolia. Heistä kaksi jäi Elorannan äidin huollettaviksi.

Elorannan äiti oli 42-vuotias saadessaan tyttärensä. Äiti sairasti reumaa ja oli tyttären mielestä huolestuttavan vanhan ja raihnaisen oloinen muiden äiteihin verrattuna.

— Olin hirveän huolissani siitä, miten minulle käy, jos rakas ja läheinen äiti kuolee.

Äiti kuoli, kun Eloranta oli 33-vuotias. Silloin hän huomasi ajattelevansa, että kuolema voi joskus olla helpotus.

— Tällaisen asian myöntämistä pidetään pahana, hän tietää.

Lapsuudenkoti oli rutiköyhä, mutta perinnöksi Eloranta sai kristillisen kasvatuksen. Iltarukouksessaan hän mieluummin kiittää kuin pyytää jotakin.

Laitakaupungin takkuisia kakaroita

Elämä on opettanut Elorannan avaamaan suunsa entistä hanakammin.

Keskikoululaisena hän ei vielä noussut vastarintaan vaan nauroi muiden mukana, kun hän opettaja irvi ”laitakaupungin takkuisista kakaroista”, joihin hän itsekin vapaaoppilaana kuului.

— Nyt suututtaa, että naurahdin noin typerälle käytökselle.

Parikymmentä vuotta sitten Eloranta osallistui filosofi Esa Saarisen johtajuuskoulutukseen Santorinin saarella Kreikassa.

Yhtäkkiä hän tunnisti osallistujien joukosta tutut kasvot vuosikymmenten takaa: sen saman ylihoitajan, jolle hän oli käynyt kertomassa vuoteensa kastelevan miehen kohtelusta.

Eloranta meni esittäytymään ja kertomaan, mikä tarina heitä yhdistää.

Naisen ilme kirkastui. ”Minä muistan!” hän sanoi ja suli hymyyn. Nainen kertoi, että tapahtuma oli jäänyt vaivaamaan häntä kaikiksi näiksi vuosiksi.

Ja että häntä kadutti, ettei silloin tehnyt asialle mitään.

 

Maria Eloranta – lavista harrastava sosiaalineuvos

Syntynyt 29. toukokuuta 1950 Valkealassa.

Valmistui sairaanhoitajaksi 1971, terveydenhoitajaksi 1973 ja ylioppilaaksi Kouvolan iltalukiosta 1990.

Jäi eläkkeelle Valkealassa toimivan Iltatähden toiminnanjohtajan paikalta 2014.

Kolme 1970-luvulla syntynyttä lasta (Ilona, Vertti ja Arttu) ja viisi lastenlasta.

Kouvolan kaupunginhallituksen, konsernijaoston ja Kouvolan Asunnot Oy:n jäsen.

Harrastaa lavista ja Terpsi-kerhon lavatanssitunneilla käymistä.

Rakasta metsää, joka on myös ystävä.

Inhoaa itikoita ja ahnehtimista.

Ihmettelee digitalisaation mahdollisuuksia.

Luetuimmat

Kommentoidut