Vanhukset pelkäävät jäävänsä yksin – Sirkka-Liisa Tiihonen: Aivot eivät jähmety samaa tahtia fyysisen kunnon kanssa

Sukulaiset ja ystävät pyrkivät auttamaan mahdollisuuksiensa mukaan.

Katja Juurikko

Sirkka-Liisa Tiihonen tietää ystävänsä auttavan, jos hän sairastuu niin, että ei pääse enää asioilleen.
Sirkka-Liisa Tiihonen tietää ystävänsä auttavan, jos hän sairastuu niin, että ei pääse enää asioilleen.

Entinen tekstiilityön lehtori Sirkka-Liisa Tiihonen, 83, on perheetön ja asuu yksin omakotitalossaan Korialla.

– Tämä koronatilanne on huolestuttava, ja siihen on suhtauduttava vakavasti. Väistämättä tulee mieleen sota-ajat, hän sanoo.

Hän on vähentänyt liikkumista harrastuksissa ja tapahtumissa jo ennen koronaviruksen aiheuttamia rajoituksia. Syynä on heikentynyt terveys. Hänellä todettiin synnynnäinen sydänvika joitakin vuosia sitten.

Tiihonen seuraa aikaansa tiedotusvälineiden, internetin ja sosiaalisen median kautta. Hän tietää, että ylimääräistä liikkumista ihmisjoukoissa on syytä välttää erityisesti nyt.

– Kaupassa käyminenkin on ajoitettava niin, että tungosta on mahdollisimman vähän. Tilanne lisää yksinäisyyden tunnetta, mutta onneksi voin pitää yhteyttä Norjassa ja Ruotsissa asuviin sukulaisiini.

Tiihonen hoitaa yhteydenpidon pääasiassa sähköpostilla. Hänellä ei ole enää lähisukua Suomessa, joka voisi auttaa tarvittaessa.

"Aivot eivät jähmety"

Tiihonen hoitaa taloutensa itse. Hän käy kaupassa ja muilla asioilla autolla. Ajokortti on voimassa vielä vajaat kaksi vuotta.

– Jos sairastuisin niin, että en pääsisi liikkeelle, minulla on hyvä ystävä auttamassa, hän sanoo luottavaisena.

Ystävä on Korialla asuva Iitin kunnan puutarhuri Maritta Vuorinen.

Tiihonen toimi entisen Vanhainsuojelun keskusliiton, nykyisen Vanhustyön keskusliiton tutkimuskeskuksen toiminnanjohtajana 1960-luvulla. Hän kiersi ahkerasti Riihimäen, Hausjärven, Lopen ja Janakkalan alueita ja haastatteli vanhuksia heidän saamastaan hoivasta. Hän teki haastatteluista yhteenvedon.

– Minulla oli jo silloin tunne, että yhteiskuntamme ei hoida vanhuksia riittävän hyvin. Eikä se tunne ollut väärä. Päättäjien pitäisi ymmärtää, että aivot eivät jähmety eivätkä vanhene samaa tahtia ihmisen fyysisen kunnon kanssa.

Katja Juurikko

Pihan haravointi ja muut kotiaskareet pitävät Sirkka-Liisa Tiihosen, 83, toimintakykyisenä.
Pihan haravointi ja muut kotiaskareet pitävät Sirkka-Liisa Tiihosen, 83, toimintakykyisenä.

Isä katosi talvisodassa

Lisäksi Tiihonen on julkaissut kirjallisuutta ystävänsä Vuorisen kanssa.

– Kun en heikentyneen näköni puolesta voinut tehdä enää kirjontatöitä, aloin kirjoittaa.

Tiihonen on kirjoittanut lukuisia tietoteoksia. Hän laati muun muassa sukunsa sodan ajan historian. Hänen isänsä katosi talvisodassa. Tiihonen näki isänsä viimeisen kerran alle kolmevuotiaana.

Lisäksi hän on kirjoittanut muita sota-aiheisia teoksia ja runokirjan isänsä rintamalta lähettämien kirjeiden pohjalta. Ne löytyivät äidin jäämistöstä.

Viimeisinä työvuosinaan Tiihonen laati yhteenvedon kouvolalaisten koululaisten oppimiseen liittyvistä töistä.

– Oppilaat tekivät kuusi kirjaa oppimisesta. Yhdistin niissä olevat tiedot ja yritin julkaista työn nimeltä Avaimia tutkivaan oppimiseen.

Suuri kustantaja ei kuitenkaan innostunut aiheesta. Tiihonen perusti toiminimen ja painatti kirjan omakustanteena muutamien avustusten turvin. Hän sai myytyä teosta yhdeksään eri maahan. Kaikki suomalaiset yliopistotkin tilasivat teoksen.

Kuolinsiivousta Ruotsin malliin

Tiihosen nykypäivät kuluvat rauhallisesti. Hän puuhaa aina jotakin. Säiden lämmetessä hän aikoo haravoida pihan ja hoivata ulkoistutuksiaan. Tarvittaessa naapuri auttaa ulkotöissä.

– Teen parhaillaan kuolinsiivousta. Olen perfektionisti ja kirjoittaessani otin teoksistani useita oikovedoksia.

Tiihonen keksi tehdä kotona tyhjänpanttina olevista liuskoista postikortteja.

– Niitä on satoja.

Sana kuolinsiivous on lähtöisin Ruotsista. Sillä tarkoitetaan nykyistä, jopa työikäisten ihmisten suorittamaa turhien tavaroiden karsimista ja hävittämistä kodistaan ja varastoistaan.

Katja Juurikko

Yksinäisyys on tuttua Sirkka-Liisa Tiihosellekin. Lähisukua on enää vähän.
Yksinäisyys on tuttua Sirkka-Liisa Tiihosellekin. Lähisukua on enää vähän.

Kävelyretket jäävät

Kouvolan Seniorit ry:n jäsenistöön kuuluu runsaasti eri ikäisiä eläkeläisiä. Heillä on ollut säännöllisesti yhteisiä tapaamisia, tapahtumia ja harrastustoimintaa. Nyt kaikki tapahtumat on toistaiseksi peruutettu.

– Haluamme nyt kovasti auttaa muita. Tarjoamme apuamme niin monelle kuin mahdollista, toiminnanjohtaja Raimo Kinnunen sanoo.

Pirteätkään yli 70-vuotiaat eivät tällä hetkellä kuitenkaan voi olla yksin auttamassa yli 70-vuotiasta.

– Tämä on valtioneuvoston linjauksen mukainen ohje ja noudatamme sitä. Yli 70-vuotias voi kuitenkin olla nuoremman auttajan mukana.

Sirpa Piensalmi, 84, Kouvolan Lehtomäestä on saanut eniten apua tyttäreltään.

– Tytär tuo minulle usein ruokaa. Olemme käyneet yhdessä ostoksilla Veturin kauppakeskuksessa kerran viikossa. Olen käynyt myös jonkin verran kävelyllä, mutta nyt ne menot täytyy jättää, hän sanoo haikeana.

Lääkärikäynti huolestuttaa

Piensalmella kävi aikaisemmin yksityinen siivooja, joka jäi pois ikääntymisensä vuoksi. Piensalmi ehti juuri tehdä uuden siivoussopimuksen Kouvolan Marttayhdistyksen kanssa. Hän kuitenkin perui ensimmäisen käynnin, joka olisi ollut tällä viikolla.

– Minun oli pakko, sillä kuulun riskiryhmään. Minulla on niin paljon sairauksia, kuten diabetes, korkea verenpaine ja korkea kolesteroli. En uskalla tavata vieraita ihmisiä.

Piensalmea askarruttaa tällä hetkellä eniten siivouksen järjestäminen ja lääkkeiden saanti.

– Loukkaannuin koiralenkillä lähes viisi vuotta sitten enkä pysty siirtelemään edes imuria. Se harmittaa.

Hänellä on tällä hetkellä reilusti ruokaa ja kodintarvikkeita. Lääkkeet riittävät toistaiseksi.

– Minulla olisi laboratoriokäynti ja sen jälkeen lääkärissä käynti huhtikuussa. En yhtään tiedä mitä tapahtuu, sillä tytär ei voi käydä lääkärissä puolestani.