Arvio: Aistien valtakunta on eroottinen kulttielokuva

Aistien valtakunta (Ai no koriida, Japani/Ranska, 1976). Käsikirjoitus ja ohjaus: Nagisa Oshima. Rooleissa: Tatsuya Fuji, Eiko Matsuda, Aoi Nakajima. Kesto: 102 min. K18. Esittää Studio 123.

Argos Films

Tatsuya Fuji ja Eiko Matsuda esittävät kiihkeitä rakastavaisia eroottisessa kulttiklassikossa.
Tatsuya Fuji ja Eiko Matsuda esittävät kiihkeitä rakastavaisia eroottisessa kulttiklassikossa.

Aluksi varoituksen sana: Aistien valtakunta ei ole sellainen art house -elokuva, joka kannattaa varata ensimmäisille treffeille. Ei ainakaan, ellei ole varma kumppanin olevan sujut kuristamisleikkien ja kaiken paljastavien seksikohtauksien katsomisessa.

Nagisa Oshiman täysin digitaalisesti restauroitu, eroottinen kulttielokuva sukeltaa syvälle ihmisen seksuaalisuuteen ja ravistelee pään sisällä, kunnes jokainen salainen perversio ja fantasia on nytkähtänyt irti.

Pohjana on verinen tositarina 1930-luvun Japanista.

Kyseessä ei kuitenkaan ole pornoelokuva tai vain puhtaasti lihallisia nautintoja kuvaileva taidekokemus. Oshima on kiinnostunut ihmistä eteenpäin ajavista haluista. Eikä nyt puhuta pienistä intohimon lepattavista liekeistä kupeessa vaan raivoavasta tulesta, joka tuhoaa kaiken tieltään.

Pohjana on verinen tositarina 1930-luvun Japanista.

Ulkona kuohuava poliittinen ilmapiiri ei kosketa Sada Abean (Eiko Matsuda) ja Kichizo Ishidan (Tatsuya Fuji) makuukamaria, jossa intohimoinen suhde ajautuu pimeille poluille.

Aistien valtakunta on ainutlaatuinen elokuvatapaus, jota on vaikea lokeroida. Se oli kapinalliselta ohjaajalta vahva julistus. Toisaalta se on lähes täysin vain seksiä. Sen taiteelliset arvot eivät ole ehkä toteutuksessa, vaan puhtaassa ja häpeilemättömässä rohkeudessa kuvata jotakin niin suorasukaisesti.

Kyseessä ei ole kaunis eroottinen kuvaelma. Elokuvan seksi on väkevää, suorastaan epätoivoisen intohimoista. Jos tuntuu, että veitsi makuuhuoneessa aiheuttaa syvää huolenaihetta, ei elokuvaa ehkä kannata katsoa. Sen kliimaksi on shokeeraava.|

Timo Alho

KOLME TÄHTEÄ

Hyvää: Rohkea.

Huonoa: Peter von Baghin sanoin: Siinä ei oikeasti tehdä mitään muuta kuin naidaan.

Erityistä: Suomessa kielletty kahdesti 1970-luvulla. Sai julkisen esitysluvan 1992. Ensiesitys televisiossa vuonna 2000.

Osallistu keskusteluun

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.