Teatteriarvio: Hempukoita ja hunsvotteja

Lännen pelurit. Käsikirjoitus ja ohjaus: Virve Mattila. Musiikin sovitus: Arto Karnaattu. Koreografia: Anu Itkonen. Puvustus: Tiina Raassina ja Marianne Vihervaara. Lavastus: Hanna Peräkylä ja Maria Kangas. Tekniikka: Harri Halonen. Tirvan nuorisoseuran kantaesitys Tirvan lavalla 13.7. Arvio esityksestä 18.7.

Lukas Pearsall

Tirvan kesäteatteri seikkailee villissä lännessä.
Tirvan kesäteatteri seikkailee villissä lännessä.

Tänä kesänä Tirvan teatterilavalta löytyy Ameriikan raitti: vanhan ajan lännenkylä sekatavarakauppoineen ja saluunoineen, vieressä tietysti intiaanileiri.

Lännen pelurit -näytelmässä seurataan sukupuoliviettinsä vietävissä olevaa kirjavaa ihmisjoukkoa, joka pääasiassa setvii lukuisia naimasotkujaan. Niitä pikkupaikkakunnalla valehenkilöllisyyksien ohella totisesti riittää, kuten myös paksuja juttuja ja rasvaista huumoria. Ihminen on pohjimmiltaan eläin, meille tunnutaan sanovan.

Isot tanssi- ja muut kohtaukset ovat eittämättä hauskaa seurattavaa.

Haperon juonen sijaan esityksen painopiste on kuitenkin vahvasti hahmojen välisissä dynamiikoissa ja yleisessä hassuttelussa, joka kohtuullisesta sujuvuudestaan huolimatta ei kekseliäisyydellä juhli. Lisätehoja saadaan irti näyttelijöiden suurella määrällä, jonka ansiosta lavalla tapahtuu usein monia asioita yhtä aikaa.

Isot tanssi- ja muut kohtaukset ovat eittämättä hauskaa seurattavaa. Puolivillaisesta pöljäilystä ja ruokottomuuksista vähemmän innostuneiden onneksi illan aikana luikautetaan sangen monta laulua, jotka on pääosin valittu americanan kaanonista.

Musiikki on dramaturgisesti etualalla ja hyvästä syystä, sillä vallan mainioita solisteja on näyttelijöiden joukossa useampiakin. Pienen taustabändin säestämänä oivalliset tulkinnat kuullaan muun muassa Jolenesta, Aaveratsastajista ja Vanhasta tiestä.

Kauden toisesta esityksestä erityispisteet on annettava kosketintaiteilija Arto Karnaatulle, joka rankkasateen vietyä pianosta vireen lähes tyystin tarjoili silti urheasti pitkin iltaa klenkkaavaa kapakkakomppia ja ragtimen sävyjä. |

NIKO KIRJAVALA

Hyvää: Lauluja ilo kuunnella.

Huonoa: Väsynyt käsikirjoitus.

Erityistä: Iso liuta näyttelijöitä.

Osallistu keskusteluun

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.