Yhden partiolaisen tarina: Kouvolan Tyttöpartion lippukunnanjohtaja kertoo, mikä partiossa houkuttaa

Jussi Lopperi

Partio pitää pintansa tulevaisuudessakin, uskoo Kouvolan Tyttöpartion lippukunnanjohtaja Eevi Koponen.
Partio pitää pintansa tulevaisuudessakin, uskoo Kouvolan Tyttöpartion lippukunnanjohtaja Eevi Koponen.

Mikä partiossa houkuttaa ja minkälainen on sen tulevaisuus? Tässä Eevi Koposen ajatuksia.

Koponen toimii Kouvolan Tyttöpartion lippukunnanjohtajana toista vuotta. Lippukunta viettää tänä vuonna 100-vuotisjuhliaan.

”Aloitin partion 7-vuotiaana ja nyt olen 24-vuotias, eli 17 vuotta on partiotaivalta takana. Aloitin partion koulusta saadun mainoksen perusteella. Kokouspaikka oli ihan lähellä, joten ilmoitin kotona, että tuonne menen. En tiennyt partiosta oikeastaan mitään, mutta mainoksen perusteella toiminta vaikutti hauskalta.

On vaikea sanoa yhtä asiaa, mikä tempaisi mukaan. Ainakin löysin partiosta samanhenkisiä kavereita, ja tekeminen oli monipuolista. Siinä sai kokea olevansa hyvä monessa asiassa, vaikka jossakin ei olisi pärjännytkään, erona vaikkapa urheilulajeihin, joissa täytyy olla ykkönen jossakin tietyssä asiassa.

Lopulta huomasin vetäväni vartiota ja olevani osa johtajistoa, ja tässä sitä edelleen ollaan.

Parhaita muistoja ovat ehdottomasti Tuuliniemen retket. Kun oltiin 13—15-vuotiaita, meitä ei paljon kotona näkynyt, kun vietettiin kaikki mahdolliset viikonloput Tuuliniemessä.

Partio on opettanut minulle valtavan määrän asioita, niin käytännön jutuista kuin erilaisista ihmisistä ryhmässä toimiessa.

Kai sitä oli jo aika pitkään ajatellut, että haluan joskus olla lippukunnanjohtaja. Sanotaanko, että siihen ei ole koskaan liikaa tunkua, joten niin minä sitten päädyin johtajaksi.

Lisäksi vedän viikottain 17 tytön sudenpentulaumaa, joten vapaa-ajalla ei ole ainakaan tekemisen puutetta. Moni on ihmetellyt, teenkö tätä oikeasti ihan vapaaehtoisesti ilman mitään korvausta. Itselleni ”palkkio” tästä hommasta on se, kun näen retkillä ja kokouksissa lasten innon ja riemun ja sen, kuinka nuoret oppivat jo varhain kantamaan vastuuta ja tekemään juttuja rohkeasti, esimerkiksi lähtemään leireille ulkomaille.

Mielestäni partio on pysynyt hyvänä vastavoimana nykyajalle. Voidaan mennä vaan metsään ja olla ilman sähköä, nettiä ja puhelimia, kun toiminta vaan vetää mukaansa niin että esimerkiksi retkellä ei sitä puhelinta ehdi edes kaipaamaan.

Toki esimerkiksi viime kesän Finnjamboree Roihulla puhelimet olivat käytössä esimerkiksi Roihu-appin muodossa.

Lippukunnan syysretki, johon osallistuu koko lippukunta ekaluokkalaisista lähtien, on nyt kaksi kertaa pidetty taas Tuuliniemessä kaminateltassa. Ensin vähän jännitti, mitenköhän se onnistuu kun aikaisemmin ne on pidetty jo jonkin aikaa kaupungin leirialueella Saaramalla, jossa nukutaan sisätiloissa. Nuoretkin lapset ovat kuitenkin pärjänneet hienosti, vaikka on siirrytty pois mukavuuksista.

Yksikin lapsi tunsi kokevansa retkellä vääryyttä, kun aamupuuro oli jo keittiössä tehty valmiiksi, eikä hän saanut sunnuntai-aamuna keittää itse puuroaan. Puuro on kuulemma maailman parasta kun sen keittää itse trangiassa.

Eniten partio on minun aikanani muuttunut turvallisuusmääräysten suhteen. Vielä kun olin itse 13, oltiin Tuuliniemessä retkellä ilman aikuista, ja se oli ok kaikille. Nyt vaatimukset ovat erilaiset.

Itse toiminta on mielestäni pysynyt melko samanlaisena. Tekemällä opitaan edelleen, ja ehkä ainoita muuttuneita asioita on se, että nuorille annetaan vastuuta vähän myöhemmin ja pienemmissä määrin.

Se on sekä hyvä että huono asia. Aikanaan sain itse ehkä turhankin paljon vastuuta osaamiseen nähden. Toisaalta siinä meni taas oppi hyvin perille ja uskalsin ottaa jatkossakin vastuuta, kun tiesin että hei, selvisin tuostakin, vaikka aluksi mietitytti, että mitähän tästä tulee.

Näen ja toivon, että partiotoiminta pysyy melko samanlaisena myös 10 tai 20 vuoden päästä. Perusajatus on sama: tekemällä opitaan ja yhdessä tehdään, ja uskon että nimenomaan tulevaisuudessa on kova valtti se, että pärjää ilman puhelinta ja nettiä ja pääsee retkeilemään ilman nykypäivän mukavuuksia.

Toiminnassa monet asiat ovat sellaisia, että ne pysyvät melko samanlaisena. Ppetellaan laittamaan ruokaa trangialla retkellä tai partiokämpällä liedellä, leikitään, harjoitetellaan ensiapua, retkeillään, opetellaan tekemään nuotioita ja lämmittämään saunaa ja kämppää. Nukutaan teltassa, tutustutaan uusiin ihmisiin, pilkotaan puita, tehdään avanto, käydään ulkomailla, opetellaan solmuja, askarrellaan, lauletaan nuotiolla, huudetaan partiohuutoja ja pidetään vaikka sudenpentulauman kokous, jossa siivotaan kokouspaikka.

Siitäkin lapset ovat innoissaan, koska onhan se ihan eri juttu siivota isolla porukalla kämppää kuin omaa huonetta kotona.

Haasteena tulee jatkossakin olemaan se, miten meillä lippukunnassa riittää johtajia, kun nuoret juuri täysi-ikäistyttyään muuttavatkin muualle opiskelemaan.

Lippukunnan jäsenmäärä on kasvanut tasaisesti muutamalla henkilöllä vuosittain 10 vuoden ajan. Jäsenmäärä on nyt 117.

Mielestäni maailman paras lippukunta Kouvolan Tyttöpartio täyttää 100 vuotta, eikä suotta. Niin hienoa porukkaa on tässäkin lippukunnassa toimintaa pyörittämässä ja ihania lapsia täällä harrastamassa, että on ilo järjestää heille tätä toimintaa.”

Eevi Koponen, Kouvolan Tyttöpartion lippukunnanjohtaja

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.