Hyppyrimäen portaat tuttu paikka jo 80-luvulla — portaissa luotiin KooKoon liiganousunkin pohjat

Jussi Lopperi

Hyppyrimäen portaat tuttu paikka jo 80-luvulla — portaissa luotiin KooKoon liiganousunkin pohjat

Vaikka porrasjuoksu on nyt pop, kyseessä ei tietenkään ole mikään uusi keksintö. KooKoossa 1980- ja 90-luvuilla pelannut Esa Julkunen on saanut juosta Palomäen portaita aikanaan niin, ettei ole vieläkään tullut ikävä takaisin.

KooKoo vietti kesäpäiviä hyppyrin luona etenkin sen jälkeen kun Reino ”Pappa” Ruotsalainen tuli joukkueen valmentajaksi vuonna 1985. Ruotsalaisen joukkueet olivat kuuluja siitä, että kunto ei ainakaan loppunut kesken.

— Kyllä me tiiviisti kävimme siellä hyppimässä ja kaveria kantamassa. Menimme loikkien tai kaveria kantaen puoleenväliin ja taas alas. Tehtiin jopa käsillä voimatreeniä niin, että kaveri piti nilkoista kiinni ja käsillä hyppimällä piti mennä ylöspäin, Julkunen muistelee.

Kuuri puri. Keväällä 1987 KooKoo nousi Ruotsalaisen johdolla SM-liigaan.

— Pappa piti huolen siitä, että joukkueella oli hyvä fysiikka. Sitä harjoiteltiin ehkä jopa muiden ominaisuuksien varjolla, mutta se oli sen aikaista harjoittelua.

191-senttinen Julkunen nousi Ruotsalaisen aikana KooKoossa ensin vakio- ja sitten luottomieheksi. Kolmen liigakauden aikana laituri teki 107 ottelussa yhteensä 31+20=51 tehopistettä.

— Olin siinä kohtaa nuori pelaaja ja fyysisesti aika huonoilla taustoilla, kun pelasin kesät pesäpalloa. Papan tehotreenit toivat tällaiselle pitkälle, voimattomalle kaverille pelipaikan myöhemmin. Kun Pappa oli lähtenyt pois, pohjat kantoivat vielä kauden tai kaksi eteenpäinkin, Julkunen kiittelee vuonna 2004 kuollutta valmentajaa.

— Mutta kyllä se sen verran kovaa treeniä oli, etten katsele portaita sellaisella kaiholla, että pitäisi päästä niitä uudelleen kiipeämään.

Tapani Olkku

Tapani Olkku