Saksanahon suon Myrkkyoja ei olekaan saanut nimeään entisen kaatopaikan mukaan — Kotiseutukävely avasi Kouvolan keskellä olevan harvinaisen alueen luontoa ja historiaa

Suojeltu tervaleppäluhta ja kosteikkoalue Kouvolan ja Kuusankosken kaupunginosien välissä ovat monen harvinaiseksi käyneen lajin keitaita. Kuusankoski-Seura teki sinne kotiseutukävelyn.

Jyri Turunen

Kuusankoski-Seura järjesti kotiseutukävelyn Saksanahon maisemiin.
Kuusankoski-Seura järjesti kotiseutukävelyn Saksanahon maisemiin.

Kouvolan ja Kuusankosken välimaastoon, Ahlmanintien varrelle on piilotettu harvinainen aarre. Sitä pääsivät tutkimaan Kuusankoski-seuran kotiseutukävelylle tiistaina osallistuneet retkeilijät.

Lähiluontokävely suuntautui tällä kertaa Saksanahon kosteikon ja Savonsuon tervaleppäluhdan maisemiin.

Retken vetäjänä toimi UPM:n metsätalouden ja puunhakkuun kestävyyden ja vastuullisuuden kehittämisestä vastaava Timo Lehesvirta.

Alue on Kouvolasta kotoisin olevalle Lehesvirralle tuttu. Hän on retkeillyt ja tutkinut luontoa siellä lapsena ja nuorena.

— Olen muun muassa rengastanut täällä ruisrääkkiä 1990-luvun alussa.

Hän sanoo, että Savonsuon luonnontilainen tervaleppäluhta samoin kuin Saksanahon kosteikko edustavat harvinaista luontotyyppiä Kouvolassa ja koko Etelä-Suomessa.

— Ihminen on kuivattanut suurimman osan kosteikoista ja vesistöjen läheisistä tulva-alueista. Tänne on kehittynyt omat luontotyyppinsä, jotka ovat säilyneet.

Jyri Turunen

Timo Lehesvirta UPM:ltä on tutkinut alueen luontoa jo nuorena.

Entinen kaatopaikka on nyt arvokas luontotyyppi

EU-tason Natura 2000 -luonnonsuojelualueeksi päässyt luontokohde sisältää Lehesvirran mukaan tervaleppäluhdan ja suokosteikon lisäksi kaksi muuta erikoista luontotyyppiä.

Kuusaanlammen puolella oleva metsäalue on Lehesvirran mukaan turvapaikka monelle harvinaiselle lajille, kuten valkoselkä- ja pikkutikalle, pussitiaiselle sekä liito-oravalle.

Alueen pohjoispäässä sijaitsee entinen teollisuuskaatopaikka, joka peitettiin maa-aineksella ja maisemoitiin vuonna 1995.

— Kaatopaikan päällä oleva kumpu on nyt puoliavointa pensaikkoa ja kukkaniittyä. Se on omalla tavallaan arvokas luontokohde.

Lehesvirta kertoo, että kaatopaikalle tuotiin 1950-luvun alusta lähtien noin puoli miljoonaa tonnia sekalaista teollisuusjätettä.

— Jäte oli pääasiassa soodasakkaa, kuorijätettä ja kaikenlaista rakennusjätettä.

Sen sijaan hänen tietojensa mukaan kaatopaikalle ei tuotu myrkkytynnyreitä. Moni kotiseutukävelylle osallistunut oli kuullut huhun, että niitä olisi kaatopaikalle tuotu.

Jyri Turunen

Alueen lähellä pitkään asunut Pertti Värjä (etualalla) valotti paikallishistoriaa kotiseutukävelyllä.

Paikallishistoria ja luonto tutuksi

Yksi Kuusankoski-seuran kotiseutukävelylle osallistuneista oli läheisellä Lamminrannan alueella vuosikymmeniä asunut Pertti Värjä.

Hän tiesi kertoa paljon kohteen paikallishistoriaa ja luontohavaintoja vuosien varrelta.

— Alueella on oja nimeltään Myrkkyoja, jonka voisi luulla saaneen nimensä kaatopaikan ja myrkkyhuhujen takia.

Jyri Turunen

Myrkkyojan nimen alkuperä on mysteeri. Sen on epäilty johtuvan myrkkykeiso-kasvista, kertoi Pertti Värjä.

Värjä näyttää kuitenkin, että jo vuodelta 1804 peräisin olevassa kartassa ojan nimeksi on merkitty Myrkkyoja.

Pitkään lähellä asuneena hän on nähnyt monta harvinaista lintulajia alueella.

1970-luvulla Saksanahon kosteikolla viihtyi muutaman päivän sellainenkin harvinaisuus kuin valkopäätiainen.

— Kun kaatopaikka maisemoitiin ja maa-aines peitettiin kuorikkeella täällä pesi jonkin aikaa rantalintuja, kuten muun muassa meriharakka.