Mielakan metsien hakkuut alkavat ensi syksynä

Kouvolassa on siirrytty uuteen tapaan tehdä metsänhoitosuunnitelmia. Asukkaat otetaan mukaan pohtimaan asiaa heti suunnitteluvaiheessa.

Jussi Lopperi

Metsänhoitosuunnitelma koskee Janne Lemolan takapihalta avautuvaa metsikköä. Lemolan mukaan metsää voi harventaa jonkin verran, mutta toivoo siitä silti jäävän suojaa tuleviksi vuosiksi.
Metsänhoitosuunnitelma koskee Janne Lemolan takapihalta avautuvaa metsikköä. Lemolan mukaan metsää voi harventaa jonkin verran, mutta toivoo siitä silti jäävän suojaa tuleviksi vuosiksi.

Mielakassa hakataan tänä ja ensi vuonna puita junaradan ja Uudismaankadun väliseltä metsäalueelta.

Metsän hakkuut ja hoitotoimenpiteet on kirjattu Mielakan metsänhoitosuunnitelmaan, joka on teknisen lautakunnan käsittelyssä tiistaina.

Metsätalousinsinööri Kirsi Hokkanen sanoo, että kyseessä on metsäsuunnittelussa pioneerihanke ja uuden työtavan opettelu. Tavoitteena on siirtyä keskusta-alueen taajamametsissä niin sanottuun alueittaiseen metsänhoidonsuunnitteluun.

— Nyt saadaan rytmitys seuraavalle kymmenelle vuodelle siitä, missä järjestyksessä alueita käydään läpi.

Hokkanen myöntää, että metsänhoitosuunnitelman tekeminen Mielakan kaltaiselle alueelle on vaikeaa.

— Vaikeinta on ollut löytää ne kohdat, joissa hakkuista saadaan paras mahdollinen hyöty virkistyskäytölle. Alue on niin monimuotoinen: siellä on laskettelijoita, pyöräilijöitä, hiihtäjiä ja ulkoilijoita.

Mielakan hakkuut alkavat Hokkasen mukaan alustavasti ensi syksynä.

Maisematyölupa on voimassa kolme vuotta. Suurin osa hakkuista tehdään jo tänä ja ensi vuonna.

Hakkuupaikkojen etenemisjärjestystä ei ole vielä päätetty.

Kaupungingeodeetti Sami Suoknuuti sanoo, että hakkuut pystytään tekemään nyt entistä paremmin asukkaiden toiveiden mukaisesti.

— Pystymme esimerkiksi jättämään tiheimpiä paikkoja niille paikoille, joissa asukkaat sitä toivovat. Kaupungilla on ollut jossakin määrin inhimillisempi ote jo useamman vuoden ajan.

Taajamametsien hakkuista ei juurikaan rahaa kaupungille

Suoknuuti sanoo, että ilman hakkuita metsät kasvaisivat umpeen.

— Hakkuut ovat lähinnä huolenpitoa metsistä. Taajamametsien hakkuista ei hirveästi rahaa jää kaupungille. Tuloilla saadaan katettua kulut ja pidettyä paikat turvallisina ja viihtyisinä.

Mielakan metsänhoitosuunnitelman alueen pinta-ala on noin 66 hehtaaria.
Hokkanen kertoo, että lähtökohtana suunnitelmalle on ollut luontokartoittaja Petri Parkon näkemys.

— Teetimme erillisen selvityksen luontokartoittajalla viime vuonna. Sen jälkeen panimme samalle kartalle hänen arvokkaimmiksi luokittelemansa kohteet ja hakkuukohteet.

Hokkanen sanoo, että hakkuut jakavat mielipiteitä.

— Toiset tykkäävät, toiset eivät. Väärin hakattu -näkemyksiä tulee aina, sillä kaikkien mieliksi ei voi olla. Tosiasia on, että hakkuista tulee jälkiä.

Kaupunki kerää Hokkasen mukaan hakkuutähteet näkyviltä paikoilta.

— Näin tehdään myös paikoilta, joissa hakkuutähteitä on huomattavan paljon. Aika usein asukkaat haluavat ottaa itselleen polttopuita.

Metsään on jätettävä lahopuuta

Luontokartoittaja Petri Parkko tekee metsänhoitosuunnitelmia yrityksessään Luontoselvitys Kotkansiivessä. Hän kehuu Kouvolan tapaa.

— Kunnat tekevät eri tavalla metsänhoitosuunnitelmia. Kouvolassa on hyvää se, että suunnitelmaa on tehty yhteistyössä. Esimerkiksi asukastilaisuuksissa on kuultu asukkaiden näkemyksiä.

Parkko sanoo Mielakan suurimmaksi ongelmaksi alueen monimuotoisuuden.

— On niin monta tahoa, jotka käyttävät aluetta.

Konsulttina Parkolla ei ole valitus- eikä veto-oikeutta kaupungin suunnitelmaan.

Hän sanoo, että ensin katsotaan lain vaatimat asiat. Sen jälkeen mietitään alueen arvokkaimpia kohteita.

— Metsänhoitosuunnitelma on aina jonkinlainen kompromissi. Ei voi tapahtua, että kaikki ovat tyytyväisiä. Osa ihmisistä on sitä mieltä, ettei mitään voi tehdä. Osa on taas sitä mieltä, että tehdään liian vähän.

Parkko sanoo, että steriili hoidettu metsä on joidenkin mielestä kaunis.

— On hyvä tuoda esille, että esimerkiksi lahopuut eivät ole rumia. Nykykäytännön mukaan metsään täytyy jättää kuollutta puuta. Eri-ikäisiä kuolleita puita täytyy olla 10—20 hehtaaria kohden.

Suurimmat luonnontilaiset alueet ovat itäosissa, purouoman ympäristössä, kallioalueilla sekä pohjoisosissa radan ja suopainanteiden ympäristössä.
Näiden alueiden annetaan kehittyä luonnontilaisesti.

Noin puolet suunnitelma-alueesta jää kokonaan hakkuiden ja hoitotöiden ulkopuolelle.

Kaikki asukkaat eivät ole kuulleet suunnitelmista

Mielakassa Kojumäenkierrossa asuvan Janne Lemolan takapiha avautuu suoraan metsikköön, jonka harventamista Kouvolan kaupunki suunnittelee. Lemola ei ole harvennussuunnitelmista aikaisemmin kuullut, mutta on jo odottanut, koska metsälle jotain tehdään.

— Alue kaipaa pientä harventamista. Toivon, ettei kaupunki vain kaada kaikkia puita rytinällä. Silloin metsä ei tarjoa enää suojaa, ja läheisen tien melu kantautuu kotiin.

Lemola ei varsinaisesti anna kiitosta kaupungin tiedotuspolitiikalle. Hänen mukaansa läheiset naapuritkaan eivät ole harvennuksista kuulleet.

— Olihan tuossa metsikössä myös aikaisemmin liito-oravia. Ovatko ne kadonneet jonnekin?

Nappi-koiraa ulkoiluttava Mira Järveläinen ei ole aikaisemmin kuullut metsänhoitosuunnitelmasta. Järveläisen talon takapiha ei rajaudu metsään, mutta hän ulkoiluttaa koiraansa alueen metsässä säännöllisesti.

— Toivottavasti metsää ei poisteta liikaa, ettei autotien melu ala kuulua entistä kovempana.

Luetuimmat

Uusimmat uutiset

Kommentoidut