Arvio: Ilta ehtii ja silti esitys keventelee kipeitä asioita — Mikä? Teatteri tarttui ajankohtaisiin ikääntymisen ongelmiin

Anja Tiainen: Ilta ehtii. Ohjaus Karolina Eklund-Vuorela. Lavastus ja puvustus työryhmä. Taustamusiikki Janne Järvisalo. Rooleissa Aija Kajama, Tia Aronen, Ulla Tiainen, Emilia Kiesilä, Heikki Tanttu, Mira Helli ja Nea Paajanen.

Esterille (Aija Kajama) edelleen läheisin ihminen on jo kuollut avopuoliso Reino (Heikki Tanttu).
Esterille (Aija Kajama) edelleen läheisin ihminen on jo kuollut avopuoliso Reino (Heikki Tanttu).

Anja Tiaisen Ilta ehtii on jatkoa Hiekkahentuset-näytelmään. Molemmat käsittelevät ikääntymisen tuomia ongelmia ja ne on määritelty näytelmät.fi -sivustolla draamaksi. Minusta Tiainen ei ole päättänyt tyyliään.

Mikä? Teatterissa Karolina Eklund-Vuorela on ohjannut tekstin huumorivinkkelistä. Harmittaa, että lähes kautta linjan suomalaiset kesäteatterit liudentavat koskettavat teemat helpolla vitsikkyydellä. Ei synny kunnon ravakkaa komediaa eikä liikuttavaa draamaa.

Ilta ehtii käsittelee tärkeitä ja ajankohtaisia teemoja: Alzheimerin taudin tuomia ongelmia sairaalle ja hänen ympäristölleen, kriisissä kiemurtelevaa vanhustenhoitoa sekä läheisten ihmisten kohtaamattomuutta. Niilläkin voisi naurattaa katsojan käppyrään asiaa hukkaamatta.

Ilta ehtii lepää pääosin Aija Kajaman koskettavan Esteri-roolin varassa. Hän työskentelee rauhallisesti, sisältä ulospäin. Parhaita jaksoja ovat dialogit jo kuolleen Reino-puolison kanssa. Huipennus tulee osuvasti lopun lyhyessä monologissa, joka nostaa kyyneleet silmiin. Kajama elää ja eläytyy. Hän pyrkii pitämään tuoreen kontaktin muihin.

Muut näyttelijät monissa hahmoissaan ovat valitettavasti hieman liian tietoisia esittämisestään, jolloin koko ryhmän kontakti jää pinnalliseksi. Roolityölle tärkeä ajatusteksti puuttuu. Esiintyjien huomio on enemmän toisarvoisessa kysymyksessä miten kuin ilmaisua rakentavammassa miksi-kysymyksessä. Piilotekstistä huolehtiminen pitäisi kai kuulua ohjaajan rooteliin, jos se näyttelijältä ei suju luonnostaan.

Heikki Tantun pieni rooli Pekkana on hieno. Mykkyyteen vajonnut hoivakodin vanhus, jonka Esteri kokee avopuolisonaan. Kajaman ja Tantun yhteistyö on saumatonta.

Kokonaisuus tahmaantuu osaltaan Tiaisen tekstin keskeneräisyyteen. Dramaturgin otetta olisi vaatinut esimerkiksi pitkäksi venynyt vanhushoidon kilpailutuskohtaus. Ohjaaja oli yrittänyt paikata puutetta erilaisilla mukakilpailullisilla toiminnoilla.

Lopputuloksena on venytettyä suttua, josta eivät nouse esiin hoivakotien yliampuvat ja käsittämättömät mainostekstit sen kummemmin kuin sisarusten välinen valtataistelukaan. Fyysinen kamppailukin jää näennäiseksi, kun oikeaa voimaa ei käytetä.

Työryhmän lavastus oli niukka, mutta toimiva. Ankea perusharmaa kuvasi hyvin henkilöiden elämän perussävyä, jota paikoin piristivät iloisemmat laikut.

Suuren osan äänikulissia muodosti kaupungin häly. Häiritsevimpänä noin 18.30 paikalle vyörynyt Kirkkopuiston Raskaan Iskelmän konsertin pauhu. Hetken hämmästelin sen funktiota esityksen musiikkivalikoimassa. Eipä tietysti juttuun kuulunutkaan. Monet taajamaäänet saatoin tahattomasti editoida näytelmään kuuluviksi. Ymmärtääkseni Ilta ehtii -näytelmän audioon kuului tarkoituksella vain pätkiä muutamista vanhoista iskelmistä.

Mikä? Teatterin Ilta ehtii on tärkeä ja ihmisläheinen näytelmä ihastuttavassa miljöössä. Ehdottomasti katsomisen arvoinen harrastajien työ keskeisellä paikalla Kouvolassa.

Hyvää: Pieni on kaunista.

Huonoa: Kaupunkihäly hajottaa keskittymistä.

Erityistä: Akuutisti ajankohtaiset teemat.