Kymijoki oli kahden vallan välissä 70 vuoden ajan — rantojen asukkaiden välille muodostui 11 päivän aikaero

Jussi Lopperi

Komea Kymijoki oli idän ja lännen rajana lähes 70 vuotta.
Komea Kymijoki oli idän ja lännen rajana lähes 70 vuotta.

Kymenlaaksoa halkova Kymijoki on sekä erottanut että yhdistänyt rantojen asukkaita.

Valtapolitiikan polttopisteeseen joki päätyi, kun siitä tuli Venäjän ja Ruotsin raja. Kymijoki oli rajajokena lähes 70 vuotta, vuodesta 1743 vuoteen 1809.

Aluksijoenylittämistä ei senkummemminvalvottu.

Hattujen sodan päätteeksi solmitussa Turun rauhassa Ruotsin itäraja piirrettiin Kymijokea ja Mäntyharjun reittiä pitkin. Venäjän puolelle jäivät myös Saimaan eteläpuoliset alueet ja Savonlinna ympäristöineen.

Jussi lopperi

Kouvolankylällä on ollut elämää jo silloin, kun Kymijoki oli rajajoki.

Eteläpäässä raja kulki Kymijoen läntisintä Ahvenkosken haaraa pitkin. Tämä tarkoitti Pyhtään pitäjän jakautumista kahtia: itärannalle jäi Pyhtää ja länsirantaa ruvettiin kutsumaan Ruotsinpyhtääksi.

Yli viikon aikaero idän ja lännen välillä

Tuohon maailmanaikaan rajan siirtyminen ei nopealla aikataululla merkinnyt mitään konkreettista. Aluksi elämä jatkui joen kahta puolta kuten ennenkin. Kansa puhui suomea, ja ruotsi säilyi virkakielenä.

Venäjän puolella asuvien ei tarvinnut lähteä asepalvelukseen ennen vuotta 1797. Sen sijaan Ruotsin puolen miehiä määrättiin sotimaan Pommeriin Keski-Eurooppaan. Jotkut viipyivät sotareissulla jopa viisi vuotta.

Jokivarren asukkaat liikkuivat joen yli tuttuun tapaan. Länsipuolelta käytiin sukulaisissa itäpuolella. Myös kirkkomatkoja tehtiin joen yli.

Vajaa kymmenen vuotta uuden rajan vedon jälkeen, vuonna 1753, tapahtui suuri muutos: Ruotsin puolella otettiin käyttöön gregoriaaninen kalenteri, mutta Venäjä pysyi juliaanisessa ajanlaskussa.

Tästä seurasi yhdentoista päivän aikaero. Joulua ja muita juhlapyhiä vietettiin eri aikoina ja kirkossa käynti joen yli loppui.

Ruvettiin yleisemmin puhumaan Ryssän puolesta ja Ruattin puolesta.

Tullit ja rajapostit ilmestyvät

Aluksi joen ylittämistä ei sen kummemmin valvottu. Vähitellen muodostui neljä virallista joen ylityspaikkaa: Keltti, Mämmälä (nykyinen Inkeroinen), Huruksela ja Ahvenkoski.

Keltin kautta kulki Ylinen Viipurintie, joka vei Hämeenlinnasta Viipuriin. Ahvenkosken kohdalla kulki Suuri rantatie Turusta Viipuriin.

Kelttiin ja Ahvenkoskelle perustettiin tullit ja rajapostit. Lisäksi rakennettiin rajavartijoille tuvat. Rajaratsastajat eli kansan kielellä rantriijarit valvoivat, ettei rajaa ylitetty muualta. Kovin tiukkaa valvonta ei tuolla menetelmällä ollut.

Grafiikka: Matias Posti

Vanhan lauttapaikan jäänteitä on vielä nähtävissä Keltissä Kymijoen rannassa.

Talonpojat määrättiin soutamaan joen ylittäjiä, mikä oli ikävä velvoite.

Kelttiin harkittiin linnoitusta

Keltissä ylityspaikka oli nykyisen Kymen Paviljongin vieressä, sen eteläpuolella. Koska Kymijoen rannat ovat jyrkät, tietä varten kaivettiin syvä laakso, jota pitkin rantaan pääsi vaunuillakin. Kaivuutöihin määrättiin tietysti paikkakunnan miehet. Kaivanto on edelleen selvästi havaittavissa Kuutostien ja Kymijoen välissä.

Jussi lopperi

Keltissä Kymijokeen johtaa kaivanto, jota myöten pääsi hevosvaunuilla joen rantaan asti. Historian havinaa rantalehdossa kuulostelee paikallishistorian tuntija Sakari Viinikainen.

Läheltä piti, että Kelttiin olisi rakennettu kokonainen linnoitus.

Kun Ruotsin raja oli 1740-luvulla siirtynyt, päätti Ruotsi rakentaa linnoituksia suojaamaan valtakunnan itärajaa. Haminan linnoitus oli jäänyt Venäjän puolelle. Linnoituskomissio harkitsi linnoitusta juuri Kelttiin, ja tämä olisi merkinnyt kylälle huomattavaa arvonnousua ja kasvua.

Komission johtaja, kreivi ja sotamarsalkka Augustin Ehrensvärd, tuolloin vielä everstiluutnantti, oli kuitenkin sitä mieltä, että rannikon turvaksi tarvitaan merilinnoitukset. Päälinnoituksen paikaksi valittiin Helsingin edustalla oleva Suomenlinna ja tukilinnoituksen paikaksi Loviisan — silloisen Degerbyn — Svartholma.

Grafiikka: Matias Posti

Näin Loviisan kaupunki sai alkunsa.

Soutupojat herätettiin kesken unien

Mämmälän kylässä joen yli mentiin veneillä ja 1800-luvulta lähtien lossilla. Paikka on nykyisen matonpesupaikan tuntumassa Inkeroisista Anjalaan vievän sillan pohjoispuolella.

Mämmälässä joen itärannalla, tarkalleen sillan ja joen ylityspaikan kohdalla on nyt Rantasen talo. Sen nykyinen omistaja Pekka Rantanen kertoo, että rakennus on peräisin noin vuodelta 1850. Siinä ovat toimineet kestikievari ja majatalo, käräjätupa, posti ja sepän paja.

Jussi lopperi

Pekka Rantanen omistaa talon, joka sijaitsee Kymijoen rannalla Inkeroisissa juuri entisen joenylityspaikan kohdalla. Samassa paikassa oli myös ensimmäinen joen yli vienyt silta.

Talon kulmahuoneessa majailivat soutupojat, jotka herätettiin ikkunaan koputtamalla soutamaan joen yli vaikka keskellä yötä.

Rajajoella myytiin pitsiä

Grafiikka: Matias Posti

Ahvenkosken silta ja voimalaitos ovat samoilla tienoilla kuin rajanylityspaikka 1700-luvulla.

Ahvenkosken rajanylityspaikka sijaitsi nykyisin Loviisaan kuuluvan Ruotsinpyhtään ja Pyhtään rajalla Kymijoen läntisimmässä haarassa. 1700-luvulla Ahvenkosken ja Kymijoen suistossa olevan Kirmusaaren kautta kulki Suuri rantatie.

Grafiikka: Matias Posti

Joen molemmin puolin on ruotsalaisten ja venäläisten rakentamia linnoituslaitteita. Ruotsin puolen tulliasemasta on nähtävillä korkeat perustukset, tietä suojanneiden reduttien rauniot ja Kirmusaaren venäläisen redutin jäännökset.

Hurukselassa on muistomerkkinä Tyllikivi, joka on saanut nimensä tyllipitsin kaupasta, jota harjoitettiin rajajoen rannalla.

Kustaan sodassa rantakyliä tuhottiin polttamalla

Raja-alueen kirot tulivat katkerasti tutuiksi vuosina 1788—90, kun Kustaan sota kuritti joen varren asukkaita. Taisteluja käytiin sekä joen rannoilla että muun muassa Utissa ja Liikkalassa. Kymijoen monet rantakylät poltettiin tai ne tuhoutuivat tykkitulessa.

Sota päättyi massiiviseen Ruotsinsalmen taisteluun Kotkan edustalla heinäkuussa 1790. Ruotsi voitti meritaistelun ja Venäjä taipui rauhaan, joka solmittiin Värälässä elokuun 14. päivänä 1790.

Kustaan sodassa Ruotsi menetti yli 11 000 sotilasta kaatuneina tai tauteihin. Venäjän tappiot olivat suunnilleen saman suuruiset.

Raja pysyi entisellä paikallaan, joten siinä mielessä paljon tuhoa tehnyt sota oli turha.

Lähteet:Airio ja Viinikainen: Etulinjassa itään ja länteen. Kouvolan seudun sotilashistoria 1400-luvulta 2000-luvulle.Museovirasto: Valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöt, Ahvenkosken historiallinen ympäristö.Sakari Viinikaisen haastattelu.Pekka Rantasen haastattelu.

Tiesitkö?
Ensimmäinen Kymijoen yli vienyt silta oli kymmenarkkuinen puusilta, joka valmistui vuonna 1738 Mämmälän kylään eli nykyiseen Inkeroisiin.
Silta ehti palvella vain muutaman vuoden, sillä se tuhottiin Hattujen sodassa vuonna 1742.

Teksti Laila Sairo | Kuvat Jussi lopperi

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet