Lääkärit eivät osanneet auttaa Niini Leppästä, joten hän etsi itse avun vestibulodyniaan — ”Alussa salasin kivun puolisoltani”

Päivi Virta-Salo

Niini Leppänen oli vasta parikymppinen kätilöopiskelija, kun kipu alkoi tulla osaksi arkea. Yhdyntä sattui joka kerran, eikä virtsatie- ja hiivatulehdusten kierteelle näkynyt loppua.

Kipu oli kovaa, viiltävää ja äärimmäisen häiritsevää. Lisäksi se pelotti Leppästä, jonka parisuhde oli vielä tuore ja herkkä.

Alussa itsekin salasin kivun puolisoltani.

Lääkäri toisensa jälkeen vakuutti kaiken olevan kunnossa. Sukupuolitautitesteissä ei näkynyt mitään, eikä kivulle löytynyt selitystä.

Lopulta hieman yli vuoden kärsittyään Leppänen tapasi yksityisen lääkärin, joka ymmärsi mistä kiikasti. Kyseessä oli vestibulodynia.

— Enhän minä ollut kuullutkaan sellaisesta, Leppänen toteaa.

Ei ollut moni muukaan. Vestibulodyniasta eli emättimen eteisen kosketuskivusta ei ollut vielä 2000-luvun alussa yleisesti saatavilla juurikaan tietoa.

Diagnoosin tehnyt lääkärikään ei osannut auttaa oireiden kanssa, ja nuori nainen jäi yksin suremaan uutta elinikäistä sairauttaan.

Leikkaushoitokin mahdollinen

Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Ashraf Benyamin Pohjois-Kymen sairaalasta harmittelee, että vaikka vestibulodyniasta tiedetään koko ajan enemmän, tieto on edelleen paikoin hataraa.

— Monen oireita saatetaan vähätellä, ja potilas voi ajatella, ettei vaivaan ole saatavilla apua.

Hän korostaa, että esimerkiksi aiheeseen perehtynyt fysioterapeutti voi auttaa paljonkin. Leikkaushoidonkin mahdollisuus on olemassa, jollei mikään muu auta.

Niini Leppänen päätti alkaa itse selvittää, mitä sairaudelle voisi tehdä.

Hän etsi tietoa lääketieteellisistä tietokannoista ja netistä, luki lääkärilehtiä ja kokeili itse erilaisia menetelmiä. Opiskelijan budjetistaan hän kustansi myös käyntejä seksuaali- ja fysioterapeuteille.

— Opiskelijana en tietenkään voinut käydä siellä kovin montaa kertaa, mutta kyllä niistä oli ehdottomasti hyötyä.

Ajan kanssa hän alkoi löytää keinoja, jotka tekivät olon helpommaksi. Hän huomasi, että esimerkiksi säännöllinen kipupisteiden painelu ja lihasten venyttely auttoivat lievittämään kipua. Myös sokeriton ruokavalio ja tulehduskierteen katkaisu helpottivat.

Aihe kiinnosti niin paljon, että Leppänen päätti tehdä siitä opinnäytetyönsä. Niin syntyi nettiin ensimmäinen osa Vdopas-sivustoa, josta löytyy tietoa, neuvoja ja tukea muille sairaudesta kärsiville.

Hän ylläpitää sivustoa edelleen ja pitää tietoja ajan tasalla tarjotakseen apua muille kivuista kärsiville.

Aina löytyy jonkinlaista apua

Ashraf Benyaminin mukaan toipuminen ja tavallisen elämän saavuttaminen on sairaudesta huolimatta mahdollista.

— Minulla on potilaita, jotka ovat jälkeenpäin esimerkiksi saaneet lapsia aivan normaalisti.

Benyamin kehottaakin kaikkia vaivasta kärsiviä hakeutumaan lääkäriin ja muistuttaa, että jonkinlaista apua voidaan aina tarjota.

Kätilöopintojensa jälkeen Leppänen kouluttautui seksuaaliterapeutiksi ja perusti Niiniloa-terapiayrityksen auttaakseen nimenomaan kivuista kärsiviä naisia.

Yritys on syntynyt Leppäsen omasta toipumisesta.

— Sanoisin, että olen nykyisin 95-prosenttisesti terve, hän kertoo hymyillen.

Kivut pysyvät pääosin poissa, ja kun ne silloin tällöin nostavat päätään, on Leppäsellä monta keinoa selvitä niistä. Tärkeimpänä hän pitää avoimuutta.

— Alussa itsekin salasin kivun puolisoltani. Se kuitenkin vain lisäsi painetta ja stressiä, eikä helpottanut tilannetta ollenkaan.

Leppänen sanoo olleensa onnekas. Poikaystävä ei turhautunut ongelmista seksielämässä, ja rakkaus kesti haasteet: rinnalla on edelleen sama puoliso.

— Nyt osaisimme suhtautua aivan eri tavalla, Leppänen sanoo.

Mistä apua?

Hakeudu asiaan perehtyneen lääkärin vastaanotolle.

Sairaus voidaan todeta vanutikkutestillä: jos tikulla kevyesti limakalvoja painettaessa tuntuu kipua, on kyseessä todennäköisesti vestibulodynia.

Hoida pois hiiva- ja virtsatietulehdukset.

Pese alapää korkeintaan kaksi kertaa päivässä pelkällä vedellä.

Käytä hengittäviä, puuvillaisia alushousuja.

Syö mahdollisimman puhdasta, prosessoimatonta ruokaa.

Vältä urheilulajeja, joissa alapäähän kohdistuu painetta.

Tutustu mindfulnessiin ja tee rentoutusharjoituksia.

Kokeile desensitisaatio -menetelmää: painele säännöllisesti emättimen kipupisteitä vähentääksesi kipuherkkyyttä.

Lähteet: vdopas.com, Niini Leppänen

Maija Liikkanen

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet