Rasite vai rikkaus — taiteilija elää harvoin vain yhtä työtä tekemällä

Jussi Lopperi

Kouvolalainen kirjailija Jukka Behm kokkaa El Mundossa, mutta korostaa, että se on vain harrastus.
Kouvolalainen kirjailija Jukka Behm kokkaa El Mundossa, mutta korostaa, että se on vain harrastus.

Harva taiteilija elättää itsensä pelkästään taidetta tekemällä. Moni tekee lisäksi toista tai kolmatta työtä saadakseen särvintä leivän päälle.

Osa taiteilijoista kokee muut työt rikkautena, osa rasitteena.

Aivan keskeistä on ihmisten kohtaaminen.

— Moni sanoo, että voi, kun saisi keskittyä olennaiseen, sanoo Työnterveyslaitoksen tutkija Heli Ansio.

Hän on tutkijakollegansa Pia Hounin kanssa tutkinut laajasti suomalaisten taiteilijoiden hyvinvointia ja asemaa työelämässä. Kaksikko analysoi parhaillaan 40 taiteilijan haastatteluihin perustuvaa aineistoa, jossa tutkimuskohteena ovat muun muassa juuri toiset työt.

Ansio muistuttaa, että taiteilijat ovat keskenään erilaisessa asemassa.

— Kirjailijan tai kuvataiteilijan tilanne on aivan erilainen kuin vaikkapa näyttelijän, joka on työsuhteessa.

Sippolassa asuva freelancemuusikko ja entinen läänintaiteilija Minna Raskinen on tyypillinen tämän ajan taiteilija. Toimeentulo on pieninä palasina maailmalla eivätkä tulot silti aina riitä edes laskuihin. Jatkuva stressi syö luovuutta.

— On todella kuluttavaa olla myymässä osaamistaan sen sijaan, että voisi keskittyä tekemiseen, Raskinen sanoo.

Ansio huomauttaa, että itsensä markkinointi on monelle taiteilijalle vaikeaa. Hän ei pidä nykyistä apurahajärjestelmää taiteilijan työllistymistä tukevana. Ansio toivoisi, että taiteilijan työstä tulisi joustavampaa ja vähemmän riippuvaista ulkopuolelta tulleista tunnustuksista.

Raskinen ei tyrmää apurahoja, mutta näkisi myös perustulon hyvänä vaihtoehtona taiteilijalle.

— Saisi elämisen perusmaksuja maksettua. Itse tekemiseen vapautuisi energiaa.

Taiteilija voi työllistyä monella eri tavalla, ei ainoastaan perinteisesti taidetta tekemällä tai palkkatyössä olemalla. Nyt taidetta viedään myös yritysmaailmaan tai osaksi kunnan palveluja eli esimerkiksi vanhainkoteihin.

Ansion mukaansa taiteilijalta vaaditaan nyt entistä enemmän vuorovaikutustaitoja. On osattava neuvotella eri toimijoiden kanssa, myytävä osaamistaan ja oltava sosiaalinen.

— Aivan keskeistä on ihmisten kohtaaminen, Ansio toteaa.

Taiteilijoiden työ on monissa tutkimuksissa jaettu kolmeen osaan: puhtaasti taiteelliseen, taiteeseen liittyvään tai taiteeseen liittymättömään.

— Opetustyö on tyypillisin vaihtoehto. Tämä ei päde vain nuoriin, aloitteleviin taiteilijoihin, vaan moni melko nimekäskin taiteilija opettaa, Ansio sanoo.

Tässäkin suhteessa Minna Raskinen on tyypillinen taiteilija: hän on ollut muun muassa 14 vuoden ajan ammattikorkeakoulussa yliopettajana.

Ansio on höristänyt korviaan, kun julkisuudessa on surkuteltu talousahdingossa elävien kreikkalaisten tarvetta tehdä montaa työtä pärjätäkseen.

— Juuri sitä taiteilijat Suomessa ovat tehneet jo pitkään.

Mitä asiasta sanovat kouvolalaiset taiteilijat, kirjailja Jukka Behm, muusikko Minna Raskinen ja kuvataiteilija Heidi Lipiäinen? Lue lisää päivän lehdestä tai Kouvolan Sanomien mobiilisovelluksesta.

Taiteilijan hyvinvointi

Työterveyslaitoksen tutkijat Heli Ansio ja Pia Houni ovat tutkineet suomalaisten taiteilijoiden työolosuhteita ja työssä jaksamista toimittamassaan kirjassaan Taiteilijan työ — taiteilijan hyvinvointi taidetyön muutoksessa (2013).

He ovat kirjoittaneet aiheesta lukuisia artikkeleita ja analysoivat parhaillaan ArtsEqual-tutkimushankkeen aineistoa.

Katariina Hakaniemi

Katariina Hakaniemi

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.