Kuolleita: Anja Marjatta Salminen-Savisalo 1924–2020 – lääkintälotta ja metsänhoitaja

Salminen-Savsalon kotialbumi

Anja Salminen-Savisalo o.s. Puranen 27 .6.1924-17.4.2020.
Anja Salminen-Savisalo o.s. Puranen 27 .6.1924-17.4.2020.

”Koti, uskonto ja Isänmaa olivat se kolmijalka, jolla kotimme tuntui vakaasti seisovan”, Anja Salminen-Savisalo kertoi pitkästä lottaharrastuksestaan. Hänen äitinsä, Tilda Puranen, toimi useita vuosia Antrean lottien puheenjohtajana ja Viipurin läänin lääkintäpäällikkönä. Hän vei Anjan jo kuusivuotiaana seuraamaan lottien toimintaa.

Anja Salminen-Savisalo toimi lottana jo ennen sotia ja koko talvi- ja jatkosodan ajan aina Lotta Svärd -järjestön lakkauttamiseen saakka. Suurimman osan sota-ajasta hän oli lääkintälottana eri sairaaloissa, ensiapuasemilla ja sairastuvissa, mutta myös työvelvollisena Hämeen Koskella olevassa maatalossa.

”Minun sotani alkoi syyskuun ensimmäisenä päivänä 1939, kun koulumme rehtori kertoi saksalaisten marssineen Puolaan, sodan syttyneen ja Suomen tilanteen olevan vakava”, Anja muisteli.

Hänen ensimmäinen sodan ajan lottatehtävä oli siivota muiden lottien kanssa Talikkalassa oleva autio talo ensiapuasemaksi ja laittaa se kuntoon kaikkine ensiaputarvikkeineen.

Marraskuun lopussa 1939 alkoivat kovat pommitukset ensin Viipurissa ja Helsingissä ja myös kaikkialla Suomessa. Tuolloin Anja työskenteli Antrean sairastuvalla. Yhtäkkiä kuului kauhea räjähdys. Taloon osui pommi. Veranta oli hävinnyt, ikkunat olivat kaikki rikki ja ihmiset pudonnet tuoleilta lattialle. Potilaat sänkyineen olivat siirtyneet toiselle puolelle huonetta ja ilma oli täynnä multaa ja pölyä. ”Hengis myö ollaa, kaikk myö säästyttii”, huusivat potilaat pölyn keskeltä, näin Anjan kertomana.

Jatkosodan alku oli antrealaisille riemukas, sillä syyskuussa 1941 Antrea vallattiin takaisin. Anja joutui siivoamaan taloja, jotka olivat naapureiden jäljiltä siivottomassa kunnossa. Tapetit piti repiä pois, sanomalehtiä oli liimattu tapeteiksi, kirppuja ja syöpäläisiä vilisi lattioilla. Jotta työtä jaksoi, sota-aikana laulettiin paljon, juotiin korviketta ja pelattiin erilaisia pelejä. Kirjeenvaihto oli vilkasta. Lotat kirjoittivat vakavasti sairaiden potilaiden puolesta heidän kirjeitään kotiin ja tyttöystäville.

Kesäkuussa 1944 Anjaa tarvittiin jälleen lääkintälottana. Lottapuku päälle ja vaativaan tehtävään Kenttäsairaala 23:een. Jarkolan huvilan olohuone toimi kenttäsairaalan leikkaussalina ja ruokapöytä oli sopiva leikkauspöydäksi. Koska taistelut olivat tuolloin kovat erityisesti Vuosalmella ja Äyräpäässä, potilaita tuotiin koko ajan lisää.

”Vaikka työtä oli paljon, oli hieman vapaa-aikaakin ja silloin me lotat pesimme lottapuvun kauluksia ja mansetteja. Kuri oli kova. Vanhemmat lotat pitivät nuorempia silmällä, ettei kukaan joutunut arvostelun kohteeksi. Mutta nuoriakin lottia kunnioitettiin.”, on Anja Salminen-Savisalo kertonut.

Sotien lomassa Anja kävi mahdollisuuksien mukaan koulua. Hän aloitti keskikoulun Viipurin tyttökoulussa, suoritti siellä neljässä vuodessa keskikoulun ja siirtyi suoraan lukioon Hämeenlinnan tyttölyseoon. Lukuvuodet olivat lyhyet. Anja selvisi ylioppilaskirjoituksista.

Koska Anja rakasti puita ja metsää sekä niiden antamaa rauhaa ja turvaa, hän aloitti vuonna 1943 opinnot Helsingin yliopiston maa- ja metsätieteellisessä tiedekunnassa ja valmistui metsänhoitajaksi.

”Sotien loppuminen tuntui hyvältä, mutta rauhanehdot ja alueluovutukset veivät ilon suomalaisilta. Kun Lotta Svärd -järjestö lakkautettiin, tuntui kuin elämältä olisi pudonnut pohja. Rakkaasta harrastuksesta ei saanut puhua lähes 50 vuoteen” Anja kirjoitti muistelmissaan.

Kouvolaan perustettiin vuonna 2006 Lottaperinneyhdistys, johon Anja Salminen-Savisalo liittyi. Kunnioituksena lottatoiminnastaan Anja Salminen-Savisalo sai vuonna 2019 kutsun presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Hänestä huokuva isänmaan rakkaus, lähimmäisestä huolehtiminen ja vahva maanpuolustustahto jäivät perinnöksi läheisille ja lottaperinteen ystäville.

Kaija Vesala ja Marjatta Nykänen