Elokuva-arvio: Sotarikollinen selvittelee tilejään

Sami Parkkinen



Bosnian sodan rikoksista tuomittu Esad Landzo hakee
lunastusta elämälleen kohtaamalla menneisyyden haamut.
Bosnian sodan rikoksista tuomittu Esad Landzo hakee lunastusta elämälleen kohtaamalla menneisyyden haamut.

Anteeksiantamaton (Suomi/Tanska, 2017).
Ohjaus ja käsikirjoitus: Lars Feldballe-Petersen.
Kesto: 73 min. K-12.

Jugoslavian hajoaminen oli väkivaltainen tapahtuma, joka jätti syvät arvet alueelle. Suomessa asuvalle bosniakille Esad Landzolle haavat ovat yhä avoinna. Landzo oli osa väkivaltakoneistoa, joka toteutti kauheuksia vankileirillä.

Nuorena miehenä värvätty Landzo kasvoi vihapuheen ja nationalistisen hurmoksen täyttämässä ilmapiirissä. Päälle puettiin univormu, käteen iskettiin ase ja vierelle astui rivi samanhenkisiä nuorukaisia.

15 vuotta vankeutta

Monimutkaisessa, eri kansallisuuksien ja heimojen sekasotkussa, kaikki erilainen leimattiin viholliseksi. Tomun laskeuduttua Landzo tuomittiin Haagin sotarikostuomioistuimessa 15 vuoden vankeuteen. Osan ajasta mies istui Suomen vankilassa.

Dokumentti elokuva seuraa matkaa lunastukseen, kun sotarikollinen palaa juurilleen tarkoituksena kohdata ne, joita kohtaan hän on toiminut kammottavasti. Uhrien kohtaaminen ei tuo helpottavaa olo, eikä sen pitäisikään.

Dokumentti pyrkii luovimaan kerrontaa vapauttavaan kliimaksiin, mutta on kaatua siinä suhteessa naamalleen. Landzo hakee sovintoa sielulleen ja ohjaaja Lars Feldballe-Petersen tuntuu toivovan uutta lehteä päähenkilölleen.

Haukkaa liikaa

Dokumentti haukkaa turhan ison palan käsitellä aihe reilussa tunnissa. Katumukselle ja anteeksiannolla halutaan rakentaa kaari, mutta se murenee matkalla. Taustalla on liikaa surua ja vihaa.

Vaikka dokumentti ei siloittele asioita, se  jähmettyy raakojen tosiasioiden äärellä. | Timo Alho

Kolme tähteä

Hyvää: Paljastaa suorasti kauheuksia.
Huonoa: Haluaa yksinkertaistaa valtavan vaiken asian.
Erityistä: Elokuva Suomeen ja Bosniaan.