Arvio: Jokiteatterin Eräänä yönä on kaihoisa ja kipeä kuvaus rikkinäisistä ihmisistä

Muusikko Juulia Rihu käy lavalla myös Marin roolissa. Aulis Forssell pohtii hopeaa ja helmiäistä Kenraalina.
Muusikko Juulia Rihu käy lavalla myös Marin roolissa. Aulis Forssell pohtii hopeaa ja helmiäistä Kenraalina.

Jokiteatterin Eräänä yönä on katkeransuloinen näytelmä rikkinäisistä ihmisistä, jotka kaikki ansaitsevat onnea elämäänsä. Timpan (Aarni Ruuhimäki) korjaamolle tulee ihmisiä, joiden vanhoja menopelejä uudet bensa-asemat eivät osaa huoltaa.

Niin kuin autot, myös ihmiset tarvitsevat korjaamista. Peräkontin siivouksen jälkeen matka taittuu kevyemmin.

Juha Salminen: Eräänä yönä. Ohjaus Juha Salminen. Äänet, valot ja lavastus Jyrki Kleimola. Musiikki Edu Kettunen, sovitukset Ratapiha-orkesteri. Ensi-ilta 12.8. Jokiteatterissa.

Tapahtumat sijoittuvat maailmanlopun Kouvolaan. Yhteiskunta on eriarvoistunut, pakolaiset eli ratapihalaiset elävät kuin viimeistä päivää. Harjun toisella puolella maailma on kiiltävä, uusi ja sieluton.

Esityspaikka Tehontien teollisuusalueella on maaginen. Jyrki Kleimolan valaistus toimii kauniisti, valonlähteitä on yllättävissäkin paikoissa. Jokiteatterille ominaiseen tapaan näyttämökuvaa lämmittää myös elävä tuli. Näyttämön takana olevaa tyhjää sisätilaa käytetään hyvin hyödyksi sekä äänten että valojen kannalta.

Lavastus on kiinnostava: rojua ja yksityiskohtia riittää katseltavaksi.

Dramaattiset valonvaihdokset muuttavat lavan täysin erilaiseksi. Hyytävin kohtaus nähdään, kun Tanen (Minna Sipinen) isä palaa haudan takaa jyrisemään tyttärelleen.

Musiikista vastaavat rouhean tyylikkäästi Anna Kuurne, Ville Viinikainen ja Juulia Rihu näyttelijöiden avustamana. Näyttelijöiden laulamien kappaleiden karaokemaisuus on yksitoikkoista, mutta esitystapa tuo tärkeät sanoitukset esiin.

Näyttelijät tekevät raakaa ja vakuuttavaa työtä. Kaikki tarkoittavat sitä, mitä sanovat.

Erityisesti mieleen jää Minna Sipisen vahva tulkinta isänsä haamua vihaavana Tanena. Hänen laulunsa kouraisee syvältä.

Surumieltä herättävä Kenraali (Aulis Forssell) ei ole enää tässä maailmassa, mutta ei vielä seuraavassakaan.

Rautalonkan (Tommi Vääränen) hahmo tuo lavalle rehellistä ja outoa huumoria. Jyri Turunen on Repenä lempeä ja luonnollinen.

Juha Salmisen teksti on täynnä kryptisiä elämänviisauksia. Jokaisessa lauseessa on niin paljon painoa, että välillä seuraaminen tuntuu raskaalta.

Laulut kommentoivat lavan tapahtumia ja toisinpäin. Jotkin yhtäläisyydet tuntuvat liian alleviivatuilta. Toisaalta, eikö ihmisestä aina tunnu, että laulut kertovat juuri itsestä?

Teksti herää henkiin etenkin Vilman (Elina Perälä) ja Tanen isämuisteloissa. Kun ensi-illassa Rautalonkka ja Kenraali käyvät keskustelua kuolemisesta ja elämänjanosta taivasmetaforineen, välkähtää lavan yläpuolella Perseidien meteoriparveen kuuluva kirkas tähdenlento. Yleisöstä kuuluu yhteinen huokaus.

Esityksen jälkeen avaruus huutaa ja sydäntä särkee.

Alma Onali

Korjaus kello 19.15: Vilmaa näyttelee Elina Perälä.

Hyvää: Kokonaisuus on taattua pienen ihmisen puolella olevaa kaihoisaa ja kipeää Jokiteatteria.

Huonoa: Tekstin jatkuva syvyys ja metaforisuus on välillä raskasta.

Erityistä: Lähes nollabudjetilla tuotetussa näytelmässä on käytetty pelkästään kierrätysmateriaaleja.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.