Elokuva-arvio: Ikitie on komea kuvaus unohdetusta historiasta

Ikitie (Suomi/Viro/Ruotsi, 2017). Käsikirjoitus: Antti-Jussi Annila ja Aku Louhimies perustuen Antti Tuurin romaaniin. Ohjaus: AJ Annila. Rooleissa: Tommi Korpela, Sidse Babett Knudsen, Ville Virtanen, Jonna Järnefelt Hannu-Pekka Björkman, Emmi Parviainen, Eedit Patrakka, Rosa Salomaa, Helen Söderqvist, Sampo Sarkola. Kesto: 103 min. K16.

ANDRES TEISS

Neuvostoliiton puolelle muilutettu Jussi Ketola (Tommi Korpela) huomaa, ettei työläisen unelmaksi luvattu maa ole ilman kirojaan. Korvaan kuiskuttelee Kallonen (Hannu-Pekka Björkman), joka pakottaa Ketolan ikäviin hommiin.
Neuvostoliiton puolelle muilutettu Jussi Ketola (Tommi Korpela) huomaa, ettei työläisen unelmaksi luvattu maa ole ilman kirojaan. Korvaan kuiskuttelee Kallonen (Hannu-Pekka Björkman), joka pakottaa Ketolan ikäviin hommiin.

Antti Tuurin romaaneissa seikkailleella Jussi Ketolan hahmolla on ollut kauha monessa liemessä. Hän on painanut duunia ihan Amerikassa saakka ja todistanut Suomen sisällissodan kauhuja turhankin läheltä.

Taivaanraapijat- ja Kylmien kyytimies -kirjoja seurasi kolmas Ikitie, johon uusi AJ Annilan ohjaama elokuva perustuu.

Loistavaa Korpelaa tukee todella vaikuttava näyttelijäkaarti.

Ei ole kai sattumaa, että Ikitie on päätynyt valkokankaille juuri satavuotiasta Suomea juhlistamaan. Tarina keskittyy tärkeään aikaan maan historiassa. Niihin ikäviin vuosikymmeniin sisällissodan jälkeen, jolloin kansa oli yhä kahtiajakautunut ja nuoli haavojaan.

Aikakaudesta ja sen ikävistä piirteistä ollaan puhuttu vähän, vaikka ne ovat olleet tärkeitä nykysuomen identiteetin muovautumisessa.

Kylän tutut miehet tulevat eräänä iltana hakemaan Ketolaa (Tommi Korpela) ajelulle. On päätetty, että Ketola on saastainen sosialisti ja siihen vaivaan käy rohdoksi vain lyijykylpy.

Lapualaisten muilutusta pääsee pakoon vain Neuvostoliiton puolelle. Uudessa, punaisessa kotimaassa ympärille muodostuu uusi lähipiiri amerikansuomalaisista, joiden kanssa aletaan rakentaa työläisten utopiaa.

Ketolan yllä leijuu ikävä varjo — valtion poliisille pitäisi vakoilla uutta yhteisöä ja raportoida Neuvostoliiton doktriinin vastaisesta mielialasta.

Tarina puhuttelee hienosti aiheesta, joka tuntuu ajankohtaiselta. Ketola on mies, joka tuntee itsensä synnyinmaansa hylkäämäksi. Uusi paratiisivaltio rajan takana paljastaa nopeasti rumat puolensa.

Moraaliset ja filosofiset kysymykset eivät sovi järjestelmien isoihin rattaisiin. Mies on joutunut pelinappulaksi kasvottomien valtioiden, ja näiden kiihkomielisten kätyreiden kynsiin.

Ikitie ei juurikaan horjahtele toteutukselta ja tuotantoarvoilta. Käsikirjoitus on mainio, ja loistavaa Korpelaa tukee todella vaikuttava näyttelijäkaarti. Hannu-Pekka Björkman, Sidse Babett Knudsen, Ville Virtanen ja Sampo Sarkola luovat hahmoja, joilla on selkeä funktio ja paikka tarinassa.

Ohjaajana Annila osoittaa kypsymistä. Hänen aiemmat työnsä ovat olleet kekseliääseen konseptiin pohjautuvia genre-elokuvia. Ikitien kanssa Annila tuntuu ymmärtäneen, ettei vaikea aihe ansaitse synkkämielistä toteutusta.

Elokuvassa on kaikista vastoinkäymisistä huolimatta elämää. Tyyli ei hairahda vain selittäväksi oppitunniksi, vaan kerää energiaa jännityksen ja hyvin kehittyvien henkilökaarien kautta. |

Timo Alho

NELJÄ TÄHTEÄ

Hyvää: Hyvät näyttelijät. Komea toteutus.

Huonoa: —

Erityistä: Kuvattu Virossa.

Osallistu keskusteluun

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.