Kauhun tasapaino on osa luonnon syksyistä näytelmää Keltissä — Katso upeista kuvista, miten lintujen suurin uhka iskee ilmasta käsin ja vie saaliin mennessään

Vanhoilla savenottopaikoilla Keltissä yöpyy tuhansia lintuja. Merikotkat saalistavat hanhia hämärään saakka.

Lassi Kujala

Tässä se on. Valkoposkihanhien suurin kauhu eli merikotka saaliinaan yksi epäonninen hanhi. Aikuiset kotkat saavat hanhen kiinni varsin helpon näköisesti niin halutessaan. Nuorilla on vaikeuksia. Toisinaan aikuiset vain vammauttavat saalistaan päästäen sen sitten irti nuorille helpommin otettavaksi.

Keltistä ja siellä olevista lammista on tullut kymmenen viime vuoden aikana laaja hanhien yöpymispaikka. Suurin entisistä savenottomontuista on hanhien suosiossa vuodesta toiseen.

Tuhannet linnut saapuvat paikalle iltaisin. Ne yöpyvät vajaan 15 hehtaarin kokoisella lammikolla.

Valkoposkihanhien syksyinen liikehdintä pohjoiskymenlaaksolaisilla pelloilla alkoi yli 20 vuotta sitten.

Aluksi lintuja havaittiin yksittäisinä muutaman kymmenen linnun parvina. Sen jälkeen määrät ovat kasvaneet jopa satoihin tuhansiin lintuihin.

Viime vuosi oli täysin poikkeuksellinen. Elimäenjärvellä havaittiin 300 000 valkoposkihanhen keskittymä aivan taajaman kupeessa.

Lassi Kujala

Yöpyvät hanhet pakkautuvat tiiviiksi parveksi Keltin suurimmalle lammelle. Paikalta on ennen nostettu savea kevytsoratehtaan tarpeisiin, mutta nyt paikka on yksi Kuusankosken tärkeimmistä luontokohteista.

Kanta kasvanut

Hanhien määrän lisääntyminen maamme kaakkoisosissa johtuu suurelta osin kokonaiskannan kasvusta ja lintujen muuttuneesta muuttokäyttäytymisestä.

Aiemmin syksyisin muuttaneet valkoposkihanhet vain ylittivät Suomen ja laskeutuivat vasta Viron rannikolla alas ruokailemaan ja lepäilemään.

Nykyään yhä suurempi osa syksyisistä valkoposkihanhista on valinnut Kaakkois-Suomen välitankkauspaikaksi.

Suomesta hanhet siirtyvät talvehtimisalueille Pohjanmeren ympäristöön Britteinsaarille tai Hollantiin. Siellä tavataan talvisin suuri osa valkoposkihanhista.

Lassi Kujala

Aamuisin linnut nousevat siivilleen monesti melko samanaikaisesti ja lähtevät kohti ruokailupaikkojaan. Tilanne ei ole pitkään rauhallinen, sillä kohta jo ensimmäisiä parvia saapuu uudelleen takaisin jonkin häiriön – joka useimmiten on merikotka – ajettua ne pakoon pellolta.

Pelloilta savimontuille lepäämään

Keltin lammikolle saapuu iltaisin lintuja kaikista ilmansuunnista. Niiden päiväaikaiset ruokailupellot sijaitsevat vaihtelevissa paikoissa.

Lassi Kujala

Valkoposkihanhien päivä kuluu näissä merkeissä. Ruokailevat parvet vellovat peltojen yllä ja laskeutuvat tuon tuosta alas ja keräävät kaikki eteensä osuneet puintitähteen pelloilta. Viime vuoteen verrattuna jyviä on harvakseltaan, sillä vuosi sitten suuria peltoaloja jäi kokonaan puimatta.

Suurimmat lähialueen pellot ovat kuitenkin Kymijokivarressa Värälässä.

Merikotkat häiritsevät ja saalistavat suosituimmilla pelloilla. Tästä syystä hanhet joutuvat usein pakenemaan ja ruokailuparvet hajoavat pienemmiksi osaparviksi.
Illalla tämä näkyy selvästi, kun linnut saapuvat yöpymispaikalleen. Parvi toisensa jälkeen. Lintuja tulee ja menee vielä aivan illan suussakin.

Huomattava osa hanhista tulee lammelle vasta lähes pimeässä. Tämä johtuu siitä, että ne viivyttelevät pelloilla niin pitkään kuin mahdollista. Hämärässä merikotkien ja kanahaukkojen vaara on vähäisin.

Päiväpetolinnut eivät mielellään saalistele vähässä valossa, koska silloin niiden oma loukkaantumisriski hallitsemattomissa törmäyksissä kasvaa liian suureksi.

Lassi Kujala

Iltaisin hanhet tulevat Kelttiin monelta eri suunnalta. Suurin osa tulee kuitenkin Värälän laajoilta pelloilta, jossa hanhia ruokailee eniten. Iltalenkkeilijät pysähtyvät usein ihailemaan tätä suurta luonnonäytelmää, joka on sattunut heidän reittinsä varrelle.

Jopa 10 000 lintua liikkeellä

Pelloilla vallitsee kauhun tasapaino. Se on osa tätä suurta luonnonnäytelmää, joka on juuri nyt kaikkien havaittavissa lähialueiden pelloilla ja ilmatilassa.

Ruokailupaikkoja vaihtavien ja uusia etsivien hanhien parvet ovat tuttuja näkyjä tähän aikaan vuodesta.

Aamuisin ja iltaisin tapahtuva laajamittainen lentoliikenne ei jätä ketään kylmäksi tuhansien ja taas tuhansien lintujen siirtyessä Keltin lammikolle yöpymään. Tänä syksynä Kuusankoskella sijaitsevalla savenottomontulla on arveltu yöpyneen jopa 10 000 lintua samanaikaisesti.

Jokunen vuosi sitten määrä oli kolminkertainen. Lampi oli lähes ääriään myöten täynnä.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet