Vanhukset ansaitsevat parempaa

Saamme usein lukea lehdistä, kuinka laitoshoidossa olevia ikääntyneitä on kohdeltu huonosti. Hoitajilla ei ole heille tarpeeksi aikaa, vaippoja vaihdetaan liian harvakseltaan, ateriat jäävät osittain syömättä, koska hoitajilla ei ole mahdollisuutta syöttää tarpeeksi hitaasti. Ulkoilemaan ei pääse, itse asiassa kaikki eivät pääse päivittäin edes sängystä ylös, vaikka ikääntynyt ei olisikaan vuoteeseen hoidettava. Tähän kaikkeen on syynä hoitajien niukka 0,5:n henkilöstömitoitus ikääntyneiden ympärivuorokautisessa laitoshoidossa.

Suomessa puhutaan ikääntyneiden yksilöllisestä hoidosta, riittävästä viriketoiminnasta, laadukkaasta perushoidosta ja ikääntyneelle suunnatusta ravintorikkaasta ruoasta. Nämä ovat niitä asioita, joita haluamme arvokkaille ja ainutlaatuisille vanhuksille tarjota. Juuri heille, jotka ovat taistelleet isänmaamme puolesta ja jotka ovat olleet rakentamassa tätä maata meille kaikille. Nämä voimme tarjota laitoshoidossa oleville ikääntyneille silloin, kun henkilöstömitoitus on 0,8 ja hoitajalla aikaa ikääntyneelle 3,5 tuntia vuorokaudessa!

Mitä tällä alle kahdella tunnilla vuorokaudessa asukasta kohti hoitaja voi potilaalle antaa?

Hallitus on kaikessa viisaudessaan päättänyt alentaa henkilöstömitoitusta ympärivuorokautisessa laitoshoidossa entisestään. Hallitusohjelman mukaisesti säästöt alkaisivat ensi vuoden alusta ja siitä lähtien henkilöstömitoitus olisi 0,4. Mitä tällä alle kahdella tunnilla vuorokaudessa asukasta kohti hoitaja voi potilaalle antaa? No eipä juuri muuta kuin pikaisen mahdollisuuden ruokailuun sekä vuodepaikan. En voi ymmärtää, mistä tämä henkilöstön vähennys tehdään, kun hoitajia ei ole nytkään riittävästi!

Valitettavasti hyvinvointivaltio Suomessa emme voi puhua laadukkaasta ikääntyneen ympärivuorokautisesta laitoshoidosta. Puheet ja teot ovat räikeän ristiriitaisia! Emme voi puhua siitä, että pidämme heikompien puolia! En voi tuntea muuta kuin suurta häpeää siitä, kuinka maamme hallitus osoittaa kiitollisuutta näille arvokkaille ja ainutlaatuisille vanhuksille!

Mieleeni tulee Arttu Wiskarin kappaleen Tuntematon potilas sanat: ” Kuule mun toive, mä haluan pois. Eikö aikani täynnä jo ois? Olen jo nähnyt tämän elämän, kaiken sain ja vielä enemmän. Kuule mun toive, mä haluan pois. Eikö aikani täynnä jo ois? Tahtoisin lähteä kuin sotilas, terveisin tuntematon potilas.”

Ymmärrän tämän toiveen! Ymmärrän väsymyksen ja sairaudet. Toivon kuitenkin, ettei kukaan halua lähteä pois niiden olosuhteiden takia mihin voidaan vaikuttaa. Minä näen nämä vanhukset sankareina ja mielestäni heitä tulisi myös kohdella sankareina loppuun saakka!

Paula Werning, Kouvolan työväenyhdistys, puheenhohtaja

Luetuimmat

Uusimmat uutiset