"Kirkkoon mahtuu ja pitää mahtua monella tavoin ajattelevia ihmisiä" – Mirva Lehtinen Kouvolasta on seurakuntien ääni kirkolliskokouksessa

Kuusankosken seurakunnan kappalainen Mirva Lehtinen Kouvolasta on valittu edustajaksi kirkolliskokoukseen. Toimikausi kirkon ylimmässä päätöksentekoelimessä on neljävuotinen.

Katja Juurikko

Mirva Lehtinen on pappi ja äiti, mutta toukokuun alusta hän on myös edustajana kirkon ylimmässä päätöksentekoelimessä, kirkolliskokouksessa. Renkaissa taituroi Lehtisen poika Niki.
Mirva Lehtinen on pappi ja äiti, mutta toukokuun alusta hän on myös edustajana kirkon ylimmässä päätöksentekoelimessä, kirkolliskokouksessa. Renkaissa taituroi Lehtisen poika Niki.

Kuusankosken seurakunnan kappalainen Mirva Lehtinen, miksi haluat vaikuttaa kirkon asioihin?

Kirkossakin pitää tiettyjen juttujen uudistua hallinnon keventämisestä lähtien. Olen saanut seurakunnilta vinkkejä ja ohjeistusta tehtävään: Miten pienet seurakunnat pärjäävät, kun verotulot vähenevät? Löytyisikö isommilta päättäviltä tahoilta ratkaisua, että paikalliset seurakunnat säilyisivät senhenkisinä kuin ovat.

68,6 prosenttia suomalaisista kuului vuoden 2020 alussa Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon. 1980-luvulla kirkon jäsenprosentti oli vielä yli 90. Miten jäsenkato saadaan katkaistua?

Se on tuhannen taalan kysymys – varmaan tuomalla esiin sitä hyvää, mitä kirkossa on, menemällä vähän lähemmäs ihmisiä ja kertomalla, mistä kirkossa on kysymys. Toki kyse on myös yhteiskunnallisesta murroksesta, mikä näkyy yhdistysten ja järjestöjen jäsenyyksissä. Suomessa kirkon jäsenprosentti on kuitenkin yhä Pohjoismaiden suurin.

Mikä on kirkon paikka suomalaisessa yhteiskunnassa?

Tässä ajassa, kaiken epävarmuuden, ihmisten huolien ja alakulon keskellä, se voisi olla rauhallisen turvapaikan tarjoaja. Kirkko on hiljentymisen ja pysähtymisen paikka. Kyse ei ole pelkästä fyysisestä kirkkotilasta, vaan kohtaamisista, joita seurakunta voi tarjota.

Pitäisikö kirkon osallistua enemmän yhteiskunnalliseen keskusteluun?

Toivon, että päättävissä asemissa olevat ihmiset voisivat tuoda asioita esiin. Usein tämä sysätään piispojen taholle. Uudet päättäjät voisivat käyttää omalta osaltaan ääntään ja tuoda ajatuksiaan julki kaikkien näiden nykyvälineiden kautta rohkeammin.

Monikulttuurisuus ja ilmastonmuutos puhuttavat tällä hetkellä suomalaisia. Pitäisikö kirkon osallistua keskusteluun myös näistä asioista?

Ehdottomasti, luomakunnasta huolenpito on täysin kirkon perustehtävää, samoin heikommista ja erilaisista ihmisistä huolehtiminen. Ihmisen lähellä oleminen on äärimmäisen tärkeää. Kirkko on tehnytkin hyvää työtä, vaikka varsinkin maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden kohdalla osin salaa, varmaan ihan siitä pelosta, että vastustusta tulee.

Miten kirkon metsäomaisuuden hakkuut sopivat kuvaan?

Kirkon verotulot ja muut tulot vähenevät. Metsästä on saatu osa siitä tulosta. Lähestulkoon kaikilla seurakunnilla on nykyään metsäsuunnitelmat. Pitää kiinnittää huomiota siihen, että metsien hoito on kestävää. Tiedän, että ainakin Pohjois-Karjalassa Tohmajärven seurakunta on merkinnyt osan metsistään ja tiloistaan luonnonsuojelualueiksi. Voisi miettiä, saisiko osan metsistä pyhitettyä muuhun kuin metsätalouden käyttöön.

Pitääkö väite kirkon kahtiajakautumisesta paikkansa?

On paljon sellaisia kysymyksiä, joista ihmiset ovat kaikkina aikoina olleet eri mieltä. Keskustelu on mahdollista, vaikka oltaisiin eri mieltä. Kirkkoon mahtuu ja pitää mahtua monella tavoin ajattelevia ihmisiä, koska Suomessa on niin monenlaisia seurakuntalaisia ja kansalaisia. Hyvää keskustelua ja kompromissejakin on tulossa.

Mitkä aiheet jakavat mielipiteitä?

Koko kirkon tasolla avioliittolaki jakaa väistämättä mielipiteitä, ja varmaan seuraava kirkolliskokous tulee siihen ottamaan kantaa. Suhtautuminen muualta tulleisiin ihmisiin on myös kirkon edustajien kohdalla kipeä paikka. Kirkon hallinnossa kiperät ratkaisut liittyvät siihen, miten seurakunnat säilyvät omaleimaisina. Naispappeus ei enää ole akuutti kysymys, mutta ehkä suhtautuminen toisella lailla ajattelevia, toisennäköisiä tai seksuaalivähemmistöjä kohtaan hakee vielä ajatustaan.

Katja Juurikko

Mirva Lehtinen katsoo, että kirkon pitää osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Mirva Lehtinen katsoo, että kirkon pitää osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Mihin asemoisit itsesi pappina liberaali–konservatiivi-akselilla?

Jos molemmat akselit jakaisi vielä puoliksi, en olisi ihan liberaaliosaston ääripäässä mutta yli puolenvälin.

Onko kirkon muututtava maailman mukana?

Ei kirkon sinänsä pidä muuttua, mutta sen pitää ottaa huomioon toimintaympäristö, joka muuttuu väistämättä. Se tarkoittaa, että puhutaan sen ajan kielellä ja välineillä ja niistä asioista, jotka ovat pinnalla ja ihmisiä kiinnostavat.

Miten palvellaan niitä seurakuntalaisia, jotka haluavat pitää kiinni perinteistä eivätkä kaipaa muutosta?

Uskon, että jokaisesta seurakunnasta löytyy niitä työntekijöitä, jotka jakavat saman ajatuksen seurakuntalaisten rinnalla. Siinäkin näkyy kirkon moninaisuus – ei voida olla yksillä kasvoilla ja yksillä jaloilla.

Suomi on muuttunut monikulttuuriseksi vauhdilla. Miksi luterilaisella kirkolla on yhä erityisasema suomalaisessa yhteiskunnassa?

Varmaan kyse on pitkästä perinteestä. Muuttuvassa maailmassa kirkkorakennus muistuttaa, että tässä ovat käyneet sukupolvet ennen minua, tänne uskallan mennä. Juuret ovat hyvin syvällä ihmisten mielissä. Uskon, että tulevaisuudessakin kirkolla on edelleen paikkansa. En tiedä, onko se erityisasema sinänsä, mutta ainakin ihmisten sydämissä.

Apulaisoikeusasiamies linjasi marraskuussa, ettei kaikille oppilaille tarkoitettuja joulujuhlia saa järjestää kirkossa. Mitä mieltä olet kohusta?

Jos joulujuhlakäytäntöä muutettiinkin, koulujen ja seurakunnan yhteistyö ainakin Kuusankoskella on säilynyt hyvänä. Keskustelimme koulujen kanssa, ja uudenlaisia yhteistyön kuvioita löytyi kohun jälkeen.

Kirkkotilan ei pitäisi olla ongelma. Se on usein paikkakunnalla suuri, kaunis ja juhlava tila sekä osa kulttuuriperintöä, johon on totuttu. Kirkkotila voi taipua jos jonkinlaisiin tilanteisiin, jos se ei loukkaa ketään eikä kirkollekaan käy huonosti.

Opetusministeri Li Andersson haluaisi avata elämänkatsomustiedon kaikille koululaisille. Pitäisikö myös kirkkoon kuuluvien saada osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen?

Tärkeää olisi, että oppilaat saisi hyvän käsityksen niin omasta kuin toisista kulttuureista. Se edistää kunnioitusta muulla lailla ajattelevia kohtaan. Jos oman uskonnon opetus koulussa loppuisi, seurakuntien pitäisi mahdollisesti miettiä yhteistyötä koulujen kanssa: olisiko lisättävä seurakunta- tai kirkkovierailuja.

Kumpi olisi parempi vaihtoehto: elämänkatsomustieto vai uskontotieto?

En osaa sanoa, olisiko sillä sinänsä väliä. Uskontotieto tai -tiede voisi yläkoulussa olla paikallaan, mutta alakoulussa se voisi olla haastavaa.

Katja Juurikko

Mirva Lehtinen asuu Korialla puolisonsa Teron ja kolmen lapsensa kanssa. Perheeseen kuuluvat myös koirat Jedi ja Jymy.
Mirva Lehtinen asuu Korialla puolisonsa Teron ja kolmen lapsensa kanssa. Perheeseen kuuluvat myös koirat Jedi ja Jymy.

Kuka

Mirva Lehtinen

41-vuotias pappi, syntynyt Kuusankoskella.

Työskentelee kappalaisena Kuusankosken seurakunnassa.

Mikkelin hiippakunnan kouvolalainen edustaja kirkolliskokouksessa 1.5.2020–30.4.2024.

Asuu puolisonsa ja kolmen lapsensa kanssa Korialla.

On työskennellyt 10 vuotta pappina Kiteellä, kaksi vuotta Iitissä ja kolme vuotta Kuusankoskella.

Harrastaa hyötyliikuntaa, lenkkeilyä, lukemista, ja neulomista.

Hänelle pyhiä ovat erilaiset kirkkotilat, mutta on myös luonnossa pyhän äärellä.

Uusimmat uutiset