Kirjanpainajakuoriaisten määrä on ylittänyt Elimäellä epidemiatason: Alueen metsänomistajien kannattaa kiireesti selvittää metsiensä tuholaistilanne, Luonnonvarakeskus suosittelee

Lämmin alkukevät ja loppukesä loivat kirjanpainajakuoriaisten lisääntymiselle suotuisat olosuhteet.

Marjo Latvanen

Metsäinsinööri Markku Rantala luonnonvarakeskuksesta esittelee Elimäellä loukkuun jääneitä kirjanpainajia. Kuvan astiassa niitä on noin 5600 kappaletta.
Metsäinsinööri Markku Rantala luonnonvarakeskuksesta esittelee Elimäellä loukkuun jääneitä kirjanpainajia. Kuvan astiassa niitä on noin 5600 kappaletta.

Luonnonvarakeskuksen Elimäen havaintopaikalla on havaittu tänä kesänä kirjanpainajakuoriaisia yli epidemiatason. Raja on ylittynyt Elimäen lisäksi Lapinjärvellä, Mäntsälässä, Pornaisissa ja Orimattilassa.

Tänä kesänä runsaat kirjanpainajakannat ovat pääosin keskittyneet itäisen Uudenmaan ja läntisen Kymenlaakson alueelle.

Kirjanpainajien määrä on kasvanut suureksi lämpimän alkukevään ja heinä-elokuun helteiden takia.

—Keväällä syntyneet toukka-aihiot ovat kehittyneet nuoriksi aikuisiksi. Nuoret aikuiset ovat lämpimän heinäkuun takia lähteneet parveilemaan. Tämä parveilu on nostanut kirjanpainajien määrää epidemiatasolle, Luonnonvarakeskuksen tutkimusinsinööri Markku Rantala kertoo.

Kirjanpainajien teho piilee juuri niiden joukkovoimassa. Naaras laskee munat kaarnan alle. Tuhon tekee toukka nakertamalla kaarnan alle käytäviä.

Kouvolassa kaksi mittauspistettä

Rantala kiertää keväästä syksyyn neljän viikon välein Luonnonvarakeskuksen mittauspisteillä, jotka on valittu yhdessä paikallisten metsänhoitoyhdistysten ja puutavarayritysten kanssa. Kouvolassa Luken mittauspisteitä on kaksi, Elimäellä ja Jaalassa.

Epidemiatasosta on kyse, kun mittauspisteellä ylittyy 15 000 kirjanpainajakuoriaisen raja. Kuoriaisten määrää lasketaan millilitroina.

Keskiviikkona Elimäellä mitattiin kirjanpainajia kolmelta mittauspisteeltä 140 millilitraa. Määrä vastaa 5600 kuoriaista. Kun aiempien mittauskertojen tulokset lasketaan mukaan, selviää, että Elimäellä on epidemiaraja ylittynyt.

Marjo Latvanen

Kuvassa taustalla näkyvät putket ovat ansoja, joihin kirjanpainajia houkutellaan. Ne putoavat putken alaosassa olevaan pulloon, josta niiden määrä myöhemmin lasketaan. Markku Rantala kertoo, että Elimäellä epidemiaraja on jo ylittynyt.

Kirjanpainajilla on suosikkialueensa

— Kirjanpainajat eivät viihdy missä tahansa metsässä. Lämpötila vaikuttaa niiden aktiivisuuteen. Optimaalinen parveiluympäristö niille on lämmin pohjoinen reunametsikkö, Rantala kertoo.

Kirjanpainajat tekevät tuhojaan lähellä aluetta, josta ne ovat lähteneet talven jälkeen maasta liikkeelle. Niillä on tapana etsiä ravintonsa hyvin läheltä talvehtimispaikkaa.

Ihminen on kirjanpainajaa vastaan lähes voimaton, mutta luonnolla on keinonsa. Luonnon ase kirjanpainajia vastaan on kuusen pihka.
— Pihka voi tappaa tietyn määrän kirjanpainajia, mutta ei loputtoman suuria määriä. Epidemiakesänä kirjanpainajat vievät kuusen pihkasta voiton, Rantala kertoo.

Puiden kaato on ainoa keino

Ihmisen ainoa keino kirjanpainajia vastaan on puiden kaato. Puut on kaadettava ajoissa, koska kirjanpainajien tuhoama metsä on lähes arvotonta. Sen arvo putoaa kymmenesosaan terveen puun hinnasta.
— Keski-Euroopassa kirjanpainajat saattavat tuottaa kesässä jopa kaksi sukupolvea, mutta Suomessa tätä ei ilmaston viileydestä johtuen vielä juurikaan esiinny, Rantala kuvailee.

Talvehtineet vanhat kirjanpainajat ovat väritykseltään mustia, kun taas samana kesänä syntyneet nuoret aikuiset ovat keltaruskeita. Värien vertailu on paras keino erottaa ne toisistaan.

Näin rakennat  oman kirjanpainajalaskurin

Luonnonvarakeskus Luken tutkimusinsinööri Markku Rantala kannustaa metsänomistajia rakentamaan metsään oman kirjanpainajalaskurinsa. Parhaimman tuloksen saa rakentamalla kolme identtistä mittaria ja sijoittamalla ne muutaman metrin päähän toisistaan hakkuuaukealle.

Ammattilaiset puhuvat feromonipyydyksestä. Putken sisällä on kirjanpainajaferomonia. Sen tuoksu houkuttelee kirjanpainajanaarasta. Naaraat lähtevät etsimän lisääntymispaikkaa, mutta päätyvätkin putken sisälle.


— Kirjanpainajapyydys on tavallaan metsänomistajan palovaroitin. Se ei estä tuhoa, mutta ilmoittaa tulevasta tuhosta ajoissa, jotta metsänomistaja voi toimia, Rantala kuvailee.

Rantalan mukaan yhä useampi metsänomistaja voisi selvittää itse oman metsänsä kuoriaistilanteen. Luonnonvarakeskuksen kirjanpainaja-mittauspisteiden välit ovat 25—50 kilometriä. Näin ollen tulokset eivät ole aukottomia.
— Kirjanpainajien määriä on hyvin hankala selvittää millään muulla tavoin. Yleensä metsänomistaja huomaa kirjanpainajat sitten, kun niiden tekemät tuhot ovat silmin havaittavissa, kun puut kuivuvat paikalleen.

Feromonipyydyksen voi rakentaa itse, mutta niitä voi myös tilata nettikaupoista. Itse rakennetulle pyydykselle kustannuksia kertyy muutama kymmenen euroa.

Feromonipyydys pystytetään edellisenä talvena hakatulle tuoreelle hakkuuaukealle. Kuoriainen haistaa hakkuutähteestä ja kaadetuista kannoista tulevat tuoksut ja liikkuu aluetta kohti.
— Pyydys maksaa itsensä nopeasti takaisin, jos metsänomistaja sen avulla havaitsee uhkaavan metsätuhon. Samalla metsänomistaja saa tiedon oman metsänsä kirjanpainajatilanteesta, Rantala toteaa.

Feromonipyydyksen rakentamiseen tarvitsee noin 1,5 metriä ojarumpuputkea. Siihen porataan 700-800 reikää, jotka ovat halkaisijaltaan 3,5 millimetriä. Putken yläpäähän napsautetaan jonkinlainen tiivis kansi. Putki kiinnitetään maahan jollakin rangalla tai seipäällä. Putken sisälle on hankittava tuoksuferomonisyötti, jonka voi tilata netistä.

Kirjanpainajat keplottelevat itsensä putkeen pienistä rei`istä feromonituoksun houkuttelemana. Ne eivät pääse enää sieltä pois.

Alaosaan kiinnitetään suppilo ja pohjalle pullo, johon kuoriaiset putoavat. Pulloon lurautetaan denaturoitua etanolia. Näin kuolleet kuoriaiset eivät mätäne, vaan ne säilyvät ehjinä ja kokonaisina. Saalis lasketaan neljän viikon välein.

Tarkempia tietoja mittausta varten saa luonnonvarakeskuksesta. 

Luetuimmat

Uusimmat uutiset