Uutisen takaa: Seksuaalinen häirintä jatkuu, koska laki sallii sen jatkumisen

Seksuaalinen häirintä kriminalisoitiin vuonna 2014, mutta häirinnäksi määriteltiin vain koskettelu. Sanallista häirintää kokeneen on haettava oikeutta kunnianloukkauksena. Tämä on omiaan himmentämään uhrin todellista kokemusta.

Raimo Eerola

Uutisen takaa: Seksuaalinen häirintä jatkuu, koska laki sallii sen jatkumisen

”Joka koskettelemalla tekee toiselle seksuaalisen teon, joka on omiaan loukkaamaan tämän seksuaalista itsemääräämisoikeutta, on tuomittava, jollei teosta muualla tässä luvussa säädetä rangaistusta, seksuaalisesta ahdistelusta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.” (Rikoslaki)

Seksuaalinen häirintä nousi kuluneella viikolla maailmanlaajuiseen keskusteluun, kun useat Hollywoodin naisnäyttelijät kertoivat joutuneensa elokuvatuottaja Harvey Weinsteinin ahdistelun kohteiksi ja vaienneensa asiasta pelon ja häpeän vuoksi jopa vuosikymmeniä.

On melkoisen hurjaa, että näitä kokemuksia ei vieläkään haluta oikein kuulla.

Näyttelijä Alyssa Milano toivoi kaikkien seksuaalista häirintää kokeneiden naisten kirjoittavan sanat Me too Facebookin tai Twitterin statukseen, jotta ihmiset saisivat käsityksen ongelman mittasuhteista. Päivitykset osoittavat, että kaikenikäiset, -näköiset ja -rotuiset naiset kaikista sosiaaliryhmistä joutuvat seksuaalisen häirinnän kohteiksi.

Myös Suomessa monet julkisuuden henkilöt yhteiskunnan eri aloilta ovat viime päivinä kertoneet kokemastaan seksuaalisesta häirinnästä. Siitä kärsivät myös miehet sekä sukupuolisiin vähemmistöihin kuuluvat, ja se on tuttua myös naisten ja miesten kesken.

Suomalaisessa yhteiskunnassa seksuaalinen häirintä jatkuu, vaikka se on otettu mukaan rikoslakiin. Kriminalisointi jäi kuitenkin puolitiehen, koska lainsäätäjät ottivat kohteeksi vain koskettelun, ei muita häirinnän muotoja.  

Tätä mieltä ovat oikeusvertailun ja yleisen oikeustieteen professori Kevät Nousiainen Turun yliopistosta ja sukupuolentutkimuksen professori Jaana Vuori Itä-Suomen yliopistosta.

— Suomessa sanallinen häirintä on kielletty tasa-arvolain ja työturvallisuuslain perusteella, mutta ei rikosoikeudellisesti. Tämä ei auta tunnistamaan ongelman luonnetta, Nousiainen sanoo.

Työturvallisuuslaissa seksuaalista häirintää käsitellään työsuojelun näkökulmasta. Kiellolla suojellaan työntekijän turvallisuutta ja terveyttä. Asiaa on käsitelty pikemminkin työpaikkakiusaamisena kuin seksuaalisen itsemääräämisoikeuden rikkomisena.

Tasa-arvolaissa häirinnän seurauksena uhri on voinut saada hyvityksen, mutta vain, mikäli häirintä on tapahtunut tietyntyyppisessä julkisessa yhteydessä, kuten työelämässä tai oppilaitoksessa. Sanktio on tällöin kohdistunut työnantajaan, ei häiritsijään, Vuori huomauttaa.

On kapeaa ajatella seksuaalista häirintää vain lain kautta, Jaana Vuori sanoo. Kyse on huokoisella väkivallan ja ei-väkivallan rajalla olevasta ilmiöstä. Siksi sen määrittelyssä nimenomaan on tärkeää ottaa huomioon kokijan tai uhrin tulkinta, ei se mitä tekijän mielessä on.

Jos yksipuolinen, ei-toivottu huomio, ”harmiton läppä”, saa kohteen tuntemaan itsensä noloksi, pelokkaaksi, loukkaantuneeksi tai vihaiseksi, se on tosiasiallisesti häirintää. Se rajoittaa sitä, miten arjessa ollaan ja eletään, missä liikutaan, miten käyttäydytään ja miltä näytetään.

— On melkoisen hurjaa, että näitä kokemuksia ei vieläkään haluta oikein kuulla. Sen sijaan kuunnellaan mielummin sitä, että tekijöitä pitää suojella rangaistuksilta ja ikävältä huomiolta vain sen takia, että ilmiö ei ole yksiselitteinen.

Häirintä ja ahdistelu ovat valitettavan arkisia ilmiöitä, jotka koetaan todella loukkaavina ja häiritsevinä ja joilla voi olla traumatisoivia vaikutuksia.

— Ehkä tämä Me too -kampanja tekee selväksi, että uhreille itselleen eron tekeminen on aika helppoa, Vuori toivoo.

Vuoren mukaan näyttää siltä, että seksuaalista häirintää ei kriminalisoitu ensisijaisesti suomalaisen yhteiskunnan sisäisistä paineista vaan siksi, että Suomi ratifioi kansainvälisen ihmisoikeussopimuksen. Niin kutsuttu Istanbulin sopimus on  Euroopan neuvoston ensimmäinen naisiin ja perheisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi laadittu ihmisoikeussopimus.

— Tästä seurasi, että lakeja oli muutettava, jotta Suomea ei jatkossa voitaisi enää moittia väkivallan vastaisen työn laiminlyönneistä.

Seksuaalinen häirintä kriminalisoitiin Suomessa vuonna 2014.

Tapa, jolla asia lopulta tuli kirjatuksi lakiin, heijastaa muuhunkin sukupuolistuneen väkivallan ehkäisyyn liittyvää varovaisuutta Suomessa.

— Ilmapiiri on sellainen, että seksuaalisuuteen liittyvän ahdistelun ja häirinnän vakavuutta epäillään kovin kärkkäästi. Vedotaan siihen, etteivät tekijät tarkoita pahaa, ja tekoja pidetään ylipäätään vaikeasti tunnistettavina, Vuori sanoo.

Jotain kuitenkin tapahtuu. Kontiolahtelainen linja-autonkuljettaja tuomittiin tänä syksynä kunnianloukkauksesta. Keski-ikäinen mies oli ehdotellut sopimattomia parikymppiselle naisopiskelijalle tämän matkustaessa bussissa yksin. Rangaistus oli 20 päiväsakkoa, joka syytetyn tuloilla tekee 280 euroa.

Mitä voimme tehdä? Lakata väheksymästä toisten kokemuksia.

Kirjoittaja on Kouvolan Sanomien toimittaja.
Lähde: Johanna Niemi, Heini Kainulainen, Päivi Honkatukia (toim.): Sukupuolistunut väkivalta. Oikeudellinen ja sosiaalinen ongelma. Vastapaino 2017.

Uusimmat uutiset