Moni deodorantti sisältää alumiinia, mutta onko se vaarallista? — Kemikaalien haittoja voi ehkäistä välttämällä niiden käyttöä

Katja Juurikko

Deodoranttien valmistajat ovat vastanneet kuluttajien huoleen valmistamalla tuotteita, joissa ei ole alumiinia.

Deodoranttien tuoteseloste hämmentää. Listalta löytyy muun muassa sellaisia aineita kuin butylphenyl methylpropional, benzyl salicylate ja aluminum zirconium tetrachlorohydrex GLY. Näistä jälkimmäinen yhdiste herättää kuluttajissa eniten huolta, sillä siinä esiintyy sana aluminium.

Alumiinin tiedetään olevan ihmisen elimistölle myrkyllistä. Voiko se aiheuttaa rintasyöpää? Ainettahan siveillään kainaloon, ja deodorantti on monella päivittäisessä käytössä.

En sanoisi, että luonnonkosmetiikka on sen riskittömämpää kuin muu kosmetiikka.

Kansankielinen deodorantti tarkoittaa oikeastaan kahta erilaista tuotetta: deodoranttia ja antiperspiranttia. Antiperspirantti estää hikoilua, ja siinä vaikuttavana aineena ovat usein alumiiniyhdisteet. Deodorantti taas tappaa hienhajua aiheuttavia bakteereja. Molemmista alumiinia saattaa kuitenkin löytyä.

Alumiinia myös hammastahnoissa, elintarvikepakkauksissa ja lääkkeissä

Alumiinia käytetään muissakin kosmetiikkatuotteissa.

Hammastahnoissa voi olla alumiinifluoridia. Sen tehtävänä on vähentää syljen pintajännitystä, minkä ansiosta hammastahnan sisältämä fluori leviää tehokkaasti ja tasaisesti hampaiden pinnoille.

Joissakin huulipunissa alumiinia käytetään väriaineissa.

— Tällaisissa väriaineissa alumiinin osuus yleensä on 0,01—10 prosenttia, mutta korkeampia pitoisuuksia on havaittu, kertoo ylitarkastaja Jarkko Loikkanen Turvallisuus- ja kemikaalivirastosta (Tukes).

Saamme elimistöömme alumiinia myös muista lähteistä. Alumiinia on muun muassa ruoassa ja vedessä, elintarvikepakkauksissa ja närästyslääkkeissä. Norjan tieteellinen ruokaturvallisuuskomitea kuitenkin totesi tutkimuksessaan vuonna 2013, että kosmetiikan ja erityisesti antiperspiranttien käyttö lisää elimistön alumiinikuormitusta.

Alumiinin turvallisuus jälleen suurennuslasin alla

Ei ole löytynyt todisteita sitä, että alumiinia sisältävän kosmetiikan käyttö altistaisi rintasyövälle. Tälle kannalle päätyi Euroopan komission kuluttajien turvallisuutta käsittelevä tiedekomitea (SCCS) vuonna 2014.

SCCS kuitenkin arvioi parhaillaan uudelleen alumiiniyhdisteiden turvallisuutta kosmetiikassa. Komitean mukaan tarvitaan enemmän tietoa siitä, missä määrin alumiini pystyy läpäisemään ihmisen ihon.

— Lausunnon valmistumisen jälkeen Euroopan komissio arvioi, tarvitaanko jatkotoimenpiteitä vai ei, Loikkanen kertoo.

Lausunnon on määrä valmistua lokakuussa.

Fysiologian professori Jorma Toppari Turun yliopistosta arvioi, että alumiini pystyy melko varmasti imeytymään ihon läpi. Sen yhteyttä rintasyöpään hän kuitenkin epäilee.

— Itse pidän todennäköisempänä, että joku muu kuin alumiini on rintasyöpäriskin takana.

Haittojen tutkiminen hankalaa

Jarmo Loikkanen muistuttaa, että aineiden haitallisuuteen vaikuttavat hyvin monet tekijät: saadaanko ainetta pieni vai suuri annos, onko altistus toistuvaa, tuleeko aine elimistöön esimerkiksi suun kautta vai sivelläänkö se iholle.

Tämän lisäksi aineen haittavaikutuksiin voivat vaikuttaa muun muassa käyttäjän ikä ja sukupuoli sekä altistuminen samaan aikaan myös muille aineille ja tekijöille.

— Mahdollinen haittavaikutus voi ilmetä välittömästi altistumisen jälkeen tai se voi olla viivästynyttä. Aine voi vaikuttaa paikallisesti siellä mihin se on kosketuksissa, esimerkiksi iholla, tai imeytymisen jälkeen jossakin muualla elimistössä.

Kosmetiikan turvallisuudesta tai turvattomuudesta ei Jorma Topparin mukaan voi sanoa mitään varmaa. Elimistön kemikaalikuormaa voi vähentää ainoastaan välttämällä kosmetiikan ja muiden erilaisten kemikaalien käyttöä.

Toppari ei anna vapautusta myöskään luonnonkosmetiikalle, sillä luonnostakin löytyy ihmiselle vaarallisia aineita.

— En sanoisi, että luonnonkosmetiikka on sen riskittömämpää kuin muu kosmetiikka.

Ihoärsytys yleisin terveyshaitta

Kosmetiikan yleisimpiä haittavaikutuksia ovat erilaiset ärsytysreaktiot, herkistyminen ja sen seurauksena aiheutuvat allergiset reaktiot.

— Esimerkiksi hajusteet, joita myös deodorantit ja antiperspirantit voivat mahdollisesti sisältää, ovat tavallisin kosmetiikalle herkistymistä aiheuttava ainesosaryhmä. Seuraavana ovat tietyt säilöntäaineet, Loikkanen kertoo.

Nykyisin käytössä olevat alumiiniyhdisteet sen sijaan ovat hyvin siedettyjä.

— On kuitenkin muistettava, että herkistyminen on aina yksilöllistä, ja periaatteessa kaikelle on mahdollista herkistyä.

Ärsytys tulee esiin ihon punoituksena, kuumotuksena ja kutinana. Helsingin allergia- ja astmayhdistyksen mukaan deodoranttien ja antiperspiranttien synnyttämää allergista ihottumaa on aiheuttanut erityisen paljon säilöntäaine metyyli-isotiatsolinoni.

Alumiini on yleinen alkuaine

Alumiini on yksi maapallon yleisimmistä alkuaineista. Ihminen voi saada alumiinia elimistöönsä paitsi kosmetiikasta, myös ruoasta ja juomavedestä.

Alumiiniyhdisteitä käytetään myös ruoka- ja juomatölkkien sisäpinnoitteissa, ruokien pakkaukseen ja säilytykseen tarkoitetussa alumiinifoliossa. Lisäksi alumiiniyhdisteitä käytetään ravinnon lisäaineissa ja lääkeaineissa. Esimerkiksi närästyslääkkeissä alumiiniyhdisteet auttavat neutraloimaan mahan happamuutta.

Korkeina pitoisuuksina alumiini on ihmiselle myrkyllistä. Alumiinin on todettu aiheuttavan muun muassa keuhko-oireita, astmaa ja keskushermoston oireita. Tutkituissa tapauksissa alumiinille altistuneet ovat olleet alumiiniteollisuuden työntekijöitä, jotka ovat toistuvasti hengittäneet ilmassa leijuvaa alumiinipölyä.

Sen sijaan alumiinin yhteyttä rintasyöpään ei ole tutkimuksissa pystytty todistamaan.

Alumiiniyhdisteiden käyttö sallittua, ainakin rajoitetusti

Aluminium clorohydrate (suomeksi alumiiniklorohydraatti) on yleisin kosmetiikassa tavattu alumiiniyhdiste. Sitä käytetään antiperspiranteissa. Yhdisteen käyttöä ei ole rajoitettu EU:ssa.

Aluminium zirconium -yhdisteitä käytetään antiperspiranteissa. EU on rajoittanut näiden yhdisteiden enimmäispitoisuutta tuotteissa. Aluminium zirconium -yhdisteitä ei saa käyttää aerosolisuihkeissa, ja pakkausmerkinnässä tulee olla maininta: ”Ei saa levittää ärtyneelle tai rikkoutuneelle iholle”.

Zirkonium-suolojen käyttö yksinään on EU:n kosmetiikkalainsäädännön mukaan kiellettyä.

Antiperspirantti estää hikoilua, deodorantti tappaa bakteereja

Antiperspirantit estävät hikoilua. Useimmissa antiperspiranteissa vaikuttavana aineena on alumiiniyhdisteitä, jotka ovat tähän tarkoitukseen sekä edullisia että tehokkaita. Alumiiniyhdisteet liukenevat hikeen ja muodostavat hikirauhasen pinnalle ohuen geelikerroksen, joka vähentää hien määrää.

Deodorantit vähentävät hien epämiellyttävää hajua peittämällä hikeä hyvällä tuoksulla ja tappamalla iholla olevia bakteereita. Deodorantti ei vähennä hikoilun määrää.

Myös deodorantti voi sisältää alumiiniyhdisteitä.

Usein samassa tuotteessa on sekä antiperspirantin että deodorantin ominaisuuksia.

Bakteerit aiheuttavat hien hajun

Ihminen tuottaa joka päivä keskimäärin litran hikeä. Hikirauhasista vain osa sijaitsee kainaloissa, jossa hiki koetaan helposti häiritseväksi. Kainalosta hiki ei pääse haihtumaan yhtä tehokkaasti kuin muualla kehossa.

Hiki itsessään on hajutonta. Hajun aiheuttavat iholla olevat bakteerit, joille hiki on hyvä kasvualusta. Haju syntyy bakteerien hajottaessa hiessä olevia valkuaisaineita. Valkuaisaineiden hajotessa syntyy hajun aiheuttavia ammoniakkia ja rasvahappoja. Iän karttuessa hikirauhasten toiminta yleensä hiipuu.

Lähteet: Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes, Terveyskirjasto Duodecim, Helsingin allergia- ja astmayhdistys, Teknokemian yhdistys ry

Minna Muuronen

Luetuimmat