Teatteri: Lyöntejä lakanoiden varjoissa

Elina WInne

Huojuvassa talossa varjokuvillakin on merkityksensä. Vasemmalla Eero (Riku Myller), oikealla Sonja Vainonen (Lea).
Huojuvassa talossa varjokuvillakin on merkityksensä. Vasemmalla Eero (Riku Myller), oikealla Sonja Vainonen (Lea).

Kuusankosken teatteri:Huojuva talo.

Kirjoittanut Maria Jotuni.Ohjaus, dramatisointi, lavastus- ja pukusuunnittelu Maija Raikamo.Valosuunnittelu Jyrki Kleimola. Puvustus työryhmä. Videot Heidi Koskinen-Järvisalo.Koreografiat Alexandra Nikolaenko ja työryhmä.Laulujen sovitus Elli Nieminen, Heidi Koskinen-Järvisalo ja työryhmä.

Eteerinen harsokangas erottaa serminä aikatasot toisistaan.

Ensi-ilta KuusankoskitalonLuolanäyttämöllä 15.9.2017

Maria Jotunin Huojuva talo -romaani julkaistiin postuumisti 1963. Aikansa sensaatio oli myöskin tv-teatterin versiointi 90-luvun alussa. Kuusankosken teatteri päivittää teoksen kylmäävän hienosti tälle vuosituhannelle.

Romaanin kaasuliesi on vaihtunut kosketusnäyttöisiin älypuhelimiin, kirjasta tutut palvelusneidit au pair -tyttöihin.

Modernisoinnissakin eletään kuitenkin kirjan arkea, jossa on koettelemus tuntea onnea. Tiivistunnelmaisessa keskiössä ovat Lea ja Eero. He ovat pariskunta, jonka arki särkyy.

Esityksen alkupuoliskolla keskitytään avioliiton ensivuosiin. Hauras Sonja Vainonen on pakahduttavan hyvä alistuvan Lean roolissaan. Ilmeikäs Riku Myller taituroi arvaamattomana Eerona. Hahmon ivallinen hymykin käy aseesta, sanoista ja teoista puhumattakaan. Tässä kodissa ei rakkaus juhli.

Väliajan jälkeen nuoripari keski-ikäistyy. Myös Heidi Koskinen-Järvisalo ja Matti Olenius ansaitsevat roolinsa.

Eteerinen harsokangas erottaa serminä aikatasot toisistaan. Sekä hyräilty, että kellopeleistä toistuva melodianpätkä hautuvat mieleen. Mustavalkoinen värimaailma toimii.

Esityksen videomateriaali tuntuu toisinaan irralliselta. Osasta videointeja välittyy liikaa luetun tuntu. Toisaalta sosiaalisen median hyödyntäminen väkevässä kerronnassa saa hetkeksi hymyyn.

Näyttelijöiden varjokuvat toimivat Kuusankosken teatterin tulkinnassa tehokeinona. Etenkin fyysinen väkivalta kuvataan liehuvien lakanoiden takaa. Peittävistä petivaatteista huolimatta katsojaa ei säästellä, kipu välittyy.

Näytelmän lopussa rosoinen arkipäivä vaihtuu lupaukseen onnesta.

| Antti Salmela

Hyvää: Aikatasot korvaavat taidolla kirjan kronologisuuden. Vahva roolitus ja modernisointi.

Huonoa: Videoiden osittainen irrallisuus.

Erityistä: Myös Tampereen teatterin ohjelmistossa on parhaillaan Huojuva talo -näytelmä.

Osallistu keskusteluun

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.