Perinnönjako voi kuohuttaa tunteita — siksi kuolemaan kannattaa valmistautua hyvissä ajoin

Uusperheissä avopuoliso ja bonuslapset voivat jäädä perinnöttä perheenjäsenen kuollessa. Perinnönjakoa voi helpottaa ennakkosuunnittelulla ja avoimella keskustelulla.

Veera Miettinen

Perinnönjako voi kuohuttaa tunteita — siksi kuolemaan kannattaa valmistautua hyvissä ajoin

Mitä perinnönjaossa tapahtuu? Voiko sitä jotenkin helpottaa etukäteen? Ja kuka perii kenet?

Kuvitellaan tilanne. Matti, 52, menehtyy yllättäen. Perillisiä ahdistaa paitsi Matin poismeno, myös perinnönjako. Matti asuu lapsuuskodissaan ja on avoliitossa. Nykyisen puolison kanssa on yksi yhteinen lapsi. Perheeseen kuuluu myös avovaimon lapsi ja Matin kaksi lasta aiemmasta liitosta. Kotitalon yläkerrassa asuu myös Matin sisko Roosa.

Ensin edessä on perunkirjoitus. Siinä luetteloidaan vainajan varat ja velat sekä myös lesken velat ja varat, jos vainaja on naimisissa.

Perunkirjoitus täytyy tehdä kolmen kuukauden sisällä, ja siitä vastaa vainajaa lähellä ollut ja tämän omaisuuden tunteva henkilö. Läsnä täytyy olla myös kaksi uskottua miestä.

Jos irtaimistoa on alle 4 000 euron arvosta, sitä ei tarvitse luetteloida erikseen.

— Jos irtaimistossa on arvoesineitä, vaikka arvotauluja tai -koruja, ne mainitaan erikseen. Myös pihankulmalla seisova vanha Opel tai aseet on rekisteröitävänä omaisuutena luetteloitava, sanoo asianajaja Elisa Ilmoniemi asianajotoimisto Roihusta.

Jos perinnönjakoa ei suunnitella etukäteen, omaisuus jaetaan lakisääteisen perintöjärjestyksen mukaan.

Pääperillisiä ovat omat lapset. Jos vainajalla on esimerkiksi lapsia, sisaruksia ja omat vanhemmat, lapset perivät kaiken.

Aviopuoliso perii vain, jos lapsia ei ole, avopuoliso ei koskaan.

— Uusperheissä testamentti on hyvä olla olemassa, jos haluaa turvata puolison tulevaisuuden, Ilmoniemi sanoo.

Ilman ennakkosuunnittelua arjessa rinnakkain elävät henkilöt voivat saada hyvinkin erilaisia osuuksia läheisen kuoltua.

Veera Miettinen

Uusperheissä puolison lapset ja omat lapset ovat perinnönjaossa erilaisessa asemassa, vaikka olisivat eläneet arjessa samanveroisina. Esimerkiksi bonuslapset eivät peri, jos heille ei tee testamenttia.

Matin tapauksessa perintö menisi nykyisessä avoliitossa saadulle sekä aiemmille lapsille.

Jos Matti ei ole testamentannut taloa avopuolisolleen tai siskolleen, näillä ei ole mitään oikeutta taloon. Omistajiksi tulevat kuolinpesän osakkaat, eli lapset päättävät, mitä talolle tehdään.

Perinnönjakoa voi kuitenkin helpottaa. Ilmoniemi suositteleekin perintösuunnittelua.

— Kyse ei tarvitse olla miljoonista. Ihan tavallistenkin summien kanssa suunnittelu kannattaa. Näin perintöä voi kanavoida omille lapsilleen silloin, kun heillä on siihen tarvetta. Elinikä on nykyään korkea, ja vanhempien mökki saatetaan periä vaikka 60-vuotiaana, jolloin sille ei enää ole ehkä tarvetta, hän sanoo.

Ilmoniemeen ottavat etukäteen yhteyttä myös esimerkiksi uusperheet.

— Erilaisia perheen malleja on monia, ja perintökaarta on usein hankala itse tulkita, hän sanoo.

Käytännössä etukäteissuunnittelu tarkoittaa esimerkiksi omaisuuden lahjoittamista, myymistä etukäteen tai testamentin laatimista.

— Etukäteislahjoituksia voi antaa 4 999 euroa kolmen vuoden välein yhdelle saajalle. Yksi ihminen voi antaa tämän arvosta omaisuutta kerran kolmessa vuodessa vaikka kymmenelle henkilölle, Ilmoniemi sanoo.

Omaisuuden etukäteislahjoittaminen myös helpottaa perinnönjakoa. Listattavan omaisuuden määrä vähenee, ja omaisuutta voi kohdentaa haluamalleen henkilölle. Parhaimmillaan perunkirjoituksessa jaettavana on vain pankkitilin saldo.

— Jos on kaksi lasta, joista toinen tykkää käydä mökillä, toinen ei, voi mökin lahjoittaa toiselle elinaikanaan ja pidättää itsellään hallintaoikeuden. Hallintaoikeus pienentää lahjan arvoa, mikä alentaa lahjaveroa, Ilmoniemi sanoo.

Veera Miettinen

Sukulaiselle omaisuutta voi myös myydä hieman käypää arvoa alemmalla hinnalla tai sopia lahjoittamisen ja myynnin yhdistelmästä. Osan omaisuudesta, vaikka mökistä, voi lahjoittaa, ja osa voi jäädä maksettavaksi.

Jos omaisuutta ei halua luovuttaa elinaikanaan, voi tehdä testamentin. Puolet perintöosasta menee kuitenkin aina rintaperilliselle eli omille lapsille tai lapsenlapsille, jos vainajalla on jälkeläisiä.

Ilmoniemen mukaan perinnönjako koetaan usein epäoikeudenmukaisena. Jos yksi saa mökin, toiselle pitäisi olla samanarvoinen lahja. Tunteita kuohuttaa myös se, että rahallisen arvon lisäksi omaisuudella on myös tunnearvoa.

— Epäoikeidenmukaisuuden tunne ei välttämättä liity suuriin summiin vaan voi kulminoitua vaikka siihen, että toinen saa äidin korut, Ilmoniemi sanoo.

Entä sitten velat?

Pääsääntö on, että kuolinpesän osakkaat eli perijät eivät vastaa henkilökohtaisesti vainajan veloista. Kuolinpesä vastaa näistä veloista varallisuudellaan. Ensisijaisesti velat maksetaan siis vainajan varoista.

Kuolinpesän velat ja varallisuus selviävät perunkirjoituksessa. Mikäli kuolinpesän osakkaat kuitenkin laiminlyövät tietyt lakiin perustuvat velvoitteensa, esimerkiksi perunkirjoitus laiminlyödään, velkavastuu voi syntyä henkilökohtaisestikin.

Uusperheissä testamentti on hyvä olla olemassa, jos haluaa turvata puolison tulevaisuuden. — Elisa Ilmoniemi

Pesää ei voi jakaa ennen kuin velat on maksettu. Jos vainajalta jää asuntovelkaa, se täytyy maksaa kuolinpesän varoista. Vasta velkojen jälkeen jäljelle jäävää varallisuutta voi jakaa perillisten kesken.

Jos velkoja on paljon, eivätkä kaikki velkojat ole tiedossa, voidaan hakea virallista selvittäjää. Tämä voi tehdä julkisen haasteen, johon velkojat voivat ilmoittaa perittävät summat.

Mikä ihmeen leskeneläke?

Leskeneläkettä voidaan maksaa kuolleen henkilön aviopuolisolle työeläkejärjestelmästä ja kansaneläkejärjestelmästä.

Jos leskellä on tai on ollut alaikäisiä lapsia tai on ollut lapsia kuolleen puolison kanssa, maksetaan leskeneläkettä ilman ikärajaa. Jos lapsia ei ole, on lesken oltava vähintään 50-vuotias leskeytyessään.

Työeläkejärjestelmän leskeneläke on enintään puolet kuolleen aviopuolison työeläkkeestä. Jos on alaikäisiä lapsia, saa jokainen alaikäinen lapsi vielä lapseneläkkeen. Yhteensä koko perhe-eläke voi olla enintään kuolleen puolison oman työeläkkeen verran.

Keskimääräinen leskeneläke oli 575 euroa kuukaudessa vuonna 2018. Jos lesken oma työeläke on suurempi kuin kuolleen puolison työeläke, ei leskeneläkettä välttämättä jää lainkaan maksettavaksi.

Perhe-eläkejärjestelmä perustettiin Suomessa 1960-luvun lopulla

Lähteinä myös: kehityspäällikkö Marjukka Hietaniemi, Eläketurvakeskus, Profit Lowell

Luetuimmat

Kommentoidut