Oudot ja haudatut sääntökokeilut — Vieläkö muistat, kun pesäpalloa kokeiltiin ilman paloja?

Eri lajeissa on vuosien varrella rohkeasti kokeiltu mitä ihmeellisimpiä sääntöjä ja välillä on menty metsään.

Kaisa Beltran

Pesäpallon sääntökirja on saanut olla viime vuodet rauhassa, mutta vuosikymmenten saatossa kansallispelin sääntöihin on tehty vaikka minkälaisia muutoksia ja uudistuksia.
Pesäpallon sääntökirja on saanut olla viime vuodet rauhassa, mutta vuosikymmenten saatossa kansallispelin sääntöihin on tehty vaikka minkälaisia muutoksia ja uudistuksia.

Musta pekka ärsytti ja huvitti kaukalopallossa

Sittemmin hiipuneessa kaukalopallossa kokeiltiin 90-luvun puolivälissä musta pekka -sääntöä. Hän oli etukäteen nimetty pelaaja, jonka kymmenen viimeisen peliminuutin aikana tekemät maalit laskettiin kahtena. Eli esimerkiksi 8—4-johto kuivui hetkessä tasatilanteeksi 8—8, jos tappiolla olleen joukkueen musta pekka -pelaaja onnistui kahdesti maalinteossa.

Koska kaukalopallossa ei ole paitsiota, mustaa pekkaa peluutettiin tietenkin niin, että hänet laitettiin kyttäämään vastustajan maalille ja pallo pyrittiin syöttämään aina hänelle vaikka omasta kenttäpäädystä.

Seppo Rautiovaara

Imatralainen Kikka-88 ja oululainen Raksilan Ballo kohtasivat 2000-luvun alussa pelatussa kaukalopalloliigan ottelussa, jolloin musta pekka -sääntö ei ollut enää voimassa.
Imatralainen Kikka-88 ja oululainen Raksilan Ballo kohtasivat 2000-luvun alussa pelatussa kaukalopalloliigan ottelussa, jolloin musta pekka -sääntö ei ollut enää voimassa.

Pelaajat tyrmäsivät säännön yksimielisesti, koska he kokivat sen urheiluhengen vastaiseksi. Kaukalopalloliitto piti aikansa pintansa ja yritti puolustella mustaa pekkaa muun muassa hyvänä markkinointikeinona.

Kaukalopalloa oli tuolloin pelattu vasta muutamia vuosia oman lajiliiton alaisuudessa, ja liitto halusi pelilleen kipeästi lisää näkyvyyttä perinteisten lajien puristuksessa. Siinä se ainakin onnistui, sillä naureskelijoita ja ilkkujia riitti.

Salibandyssä matka piteni vaihtopenkille

Salibandyssä vaihtopenkkejä vaihdetaan jokaiseen erään. Siihen on hyvä syy: vaihtopenkki sijaitsee selvästi kentän toisella puoliskolla, ja toisessa erässä sinne olisi todella vaikea päästä omalta puolustusalueelta, kun vastustaja painaa hulluna päälle.

Ja samanaikaisesti hyökkäävän joukkueen vaihtopenkki sijaitsisi aivan puolustavan joukkueen maalin vieressä.

Reikäpallossakin on kokeiltu jääkiekon tapaista mallia, jossa joukkueilla on koko ottelun ajan sama vaihtopenkki. Lajeissa vain on se ero, että jääkiekossa vaihtoaitioon pääsee jo keskialueelta, vaikka siinäkin toisen erän hyöty voi olla aktiivisemmalle osapuolelle melkoinen.

Kai Skyttä

Salibandyssä kokeiltiin istuttaa pelaajia koko ottelun ajan samalla vaihtopenkillä, mutta kokemukset olivat huonoja. Vastustajan painostaessa vaihtoon saattoi nimittäin olla vaikea päästä.
Salibandyssä kokeiltiin istuttaa pelaajia koko ottelun ajan samalla vaihtopenkillä, mutta kokemukset olivat huonoja. Vastustajan painostaessa vaihtoon saattoi nimittäin olla vaikea päästä.

Vaihtopenkkikokeilu haudattiin nopeasti, koska pitkän vaihtomatkan lisäksi myös pelikatkojen rakentaminen on salibandyssä vaikeampaa kuin jääkiekossa, jossa katkon jälkeen jatketaan aloituksella. Salibandyssä pelikatko sen sijaan voi tarkoittaa vapaa- tai sisäänlyöntiä, jolloin pelaajia ei välttämättä ehditä vaihtamaan.

Palot ja kopit pois pesäpallosta

Pesäpallo on peleistä suomalaisin. Sen vuoksi lajin sääntöjä on ollut helppo rukata suuntaan jos toiseen, kun peliä on haluttu muuttaa aktiivisemmaksi.

Koppilyöntien vähentämiseksi tehtiin joitain vuosia sitten kokeilu, jossa sisävuorossa olevan joukkueen kaikki pelaajat lyövät kierroksen ja seuraavalla kierroksella vuoro vaihtuu ensimmäisestä palosta. Alajärvellä pelatun testipelin jälkeen kokeilu tyrmättiin, koska pelin luonne muuttuisi aivan täysin.

Kun paloja ei laskettaisi, laiton lyönti ei haittaisi mitään, joten viimeisellä lyönnillä kannattaisi aina yrittää vaikka väkisin läpilyöntiä. Tyylikästä välilyöntiä ei kannattaisi edes kokeilla, koska pallon liitäessä kopiksi, etenijät haavoittuisivat. Laittoman lyönnin jälkeen he voivat palata lähtöpesilleen.

Lajiväestä moni on tällä hetkellä sitä mieltä, että parhaiten peli aktivoituisi, jos lyöjiä saisi jättää vapaasti välistä ja lyöntivuoron jatkamiseksi yhden lyöntikierroksen aikana pitäisi tehdä kolme juoksua. Tällä hetkellä riittää kaksi juoksua.

Yksi olennainen sana unohtui jääkiekon sääntökirjasta

Jääkiekossa otettiin 2000-luvun alkupuolella todella tiukka linja katsomoon ammuttuihin kiekkoihin. Joka kerta kun pelaaja laukoi kiekon suoraan yli laidan, seurauksena oli kahden minuutin rangaistus pelin viivyttämisestä.

Antti Varonen

Jääkiekossa passitettiin pelaaja rangaistusaitioon, jos hän laukoi kiekon hyökkäyksen päätteeksi suoraan muikkuverkkoon. Syynä oli pelin viivyttäminen tai itse asiassa virhe sääntökirjassa.
Jääkiekossa passitettiin pelaaja rangaistusaitioon, jos hän laukoi kiekon hyökkäyksen päätteeksi suoraan muikkuverkkoon. Syynä oli pelin viivyttäminen tai itse asiassa virhe sääntökirjassa.

Ankara tulkinta johti syksyn harjoituspeleissä aivan hulluihin tilanteisiin: jos maalia yrittäneen pelaajan laukaus tai vaikka harhautuksen jälkeinen rystynosto lipesi hyökkäysalueella suoraan päätyverkkoon, pelaaja lähti jäähylle ja vastustaja sai palkinnoksi ansaitsemattoman edun.

Sekamelska johtui sääntökirjaan jääneestä virheestä. Kirjan englanninkielisessä versiossa termistä defensive zone (puolustusalue) oli jostain syystä pudonnut ensimmäinen sana pois ja tekstissä luki vain zone. Sen pohjalta sääntöpykälän tulkittiin tarkoittavan mitä tahansa kentän aluetta, kun alun perin kiekko katsomoon -sääntö oli ollut tarkoitus rajata koskemaan vain puolustusaluetta.

Kun kansainvälisessä jääkiekkoliitossa IIHF:ssa palattiin kesälomalta, asiasta keskusteltiin ja SM-liigassa sääntötulkinta rukattiin nopeasti oikeaan muotoonsa.

Jalkapallossa ratkaisu haettiin rangaistuskuljetuksilla

Jalkapallo on sääntömuutoksissa hyvin konservatiivinen laji. Yhdysvaltain muinaisessa North American Soccer Leaguessa (NASL) laitettiin kuitenkin 70-luvulla ranttaliksi.

All Over Press

Pelé ja Franz Beckenbauer jäähdyttelivät uransa viimeiset vuodet Yhdysvaltain NASL-liigassa.
Pelé ja Franz Beckenbauer jäähdyttelivät uransa viimeiset vuodet Yhdysvaltain NASL-liigassa.

Sen lisäksi, että sarjaan houkuteltiin jäähdytteleviä maailmantähtiä, kuten yläpuolen kuvassa komeilevat Pelé ja Franz Beckenbauer, pohjoisamerikkalaisen yleisön mielenkiintoa yritettiin herätellä erilaisilla sääntökokeiluilla.

Pelikello laitettiin juoksemaan taaksepäin, kello pysäytettiin pelikatkojen ajaksi ja kenttään oli piirretty jääkiekon siniviivojen tapaiset paitsiolinjat. Koska Pohjois-Amerikassa ollaan tunnetusti allergisia tasapeleille, nekään eivät käyneet päinsä, mutta pelejä ei ratkottu rangaistuspotkuilla, vaan tilalle kehitettiin rangaistuskuljetus (shootout).

Siinä pelaaja lähti liikkeelle 32 metrin päästä maalia ja hänellä oli viisi sekuntia aikaa pistää pallo ohi maalivahdin. Vastaava sääntö oli käytössä myös nykyisessä Pohjois-Amerikan jalkapallon pääsarjassa Major League Soccerissa (MLS) sen ensimmäisillä kausilla 90-luvun lopulla.

Luetuimmat