Matti Iivarinen ei näe KPL:n uutena pelinjohtajana tarvetta suurille muutoksille mestaruusjahdissa

Jouluaattona 53 vuotta täyttävä Iivarinen on pelannut ja pelinjohtanut Superpesiksessä jo lähes 900 ottelua.

Moises Garibay

Uutta kautta varten harjoituksiin ensimmäistä kertaa kokoontunut KPL vietti lauantaina jääurheilupäivää, joka sisälsi ringetteä, kaukalopalloa ja jääkiekkoa. Pelinjohtaja Matti Iivarinen luki joukkuejaot Kuusankosken jäähallissa.
Uutta kautta varten harjoituksiin ensimmäistä kertaa kokoontunut KPL vietti lauantaina jääurheilupäivää, joka sisälsi ringetteä, kaukalopalloa ja jääkiekkoa. Pelinjohtaja Matti Iivarinen luki joukkuejaot Kuusankosken jäähallissa.

Kokenut pesäpallomies Matti Iivarinen halusi hankkiutua ensi kaudeksi uuteen tilanteeseen. Pelinjohtajauransa vuonna 2000 aloittanut Iivarinen tuli 1+1-vuotisella sopimuksella Kouvolan Pallonlyöjiin. Se tarkoittaa sitä, että hän tekee valmennustöitä poissa kotoa vasta toista kertaa urallaan.

Iivarinen on ammatiltaan luokanopettaja. Työpaikka Paavolan koulu sijaitsee Alajärvellä Kitron pesäpallostadionin naapuritontilla. Maaningan kasvatti on ollut opettajan ammatissa jo 25 vuotta.

— Voi sanoa, että vanhoilla päivilläni lähdin vielä monen sadan kilometrin päähän pesiksen takia. Tehokkaita pelinjohtovuosia ei minulla ole enää monta jäljellä, joten kun tällainen tilanne Kouvolan kanssa mahdollistui, ajattelin, että kadun jälkikäteen, jos en lähde.

Jouluaattona 53 vuotta täyttävän Iivarisen lisäksi Superpesiksessä on vain kaksi muuta 1960-luvulla syntynyttä pelinjohtajaa: Raimo Bragge, 53, Kiteen Pallossa ja Juha Karjaluoto, 50, Pattijoen Urheilijoissa.

— Niinhän sen pitääkin mennä, että uusia nuoria pelinjohtajia tulee Superiin. Hyvä niin. Tiedostan, että koko ajan on töitä tehtävä, mutta ei ikä ole este kehittymiselle tai sille, että osaisi tehdä asioita entistä paremmin. Kun pelejä ja vuosia on enemmän kuin nuoremmilla ja oppia on jäänyt taskuun, sitä pystyy kilvoittelemaan heitä vastaan pelitilanteissa, Iivarinen huomauttaa.

Mäkisen rooli laajenee

350 kilometrin välimatka Kouvolasta Alajärvelle tekee KPL:n talvikauden harjoittelusta erilaisen kuin ennen. Pelinjohtaja ei ole paikalla päivittäin. Kakkospelinjohtaja, aikoinaan neljä kautta Iivarisen joukkuekaverina pelannut Jukka Mäkinen ottaa aiempaa suuremman roolin harjoitusten vetämisessä. Mäkinen vaikuttaa jo viidettä peräkkäistä kauttaan KPL:n valmennusjohdossa.

— Koplassa rakenteet, pelitapa ja joukkuehenki ovat hyvässä reilassa. Lähtökohtani on, etten tule tekemään mullistavia asioita. Sellaiseen ei ole tarvetta eikä haluja. Varsinkaan pelillisissä asioissa muutokset eivät tule olemaan isoja. Omilla vahvuuksilla ja tutulla sapluunalla on Kouvolassa kaivettu jo useampi vuosi.

Oman lähestymiskulmansa Iivarinen aikoo silti tuoda mukanaan, kun monta monituista vuotta hyvää työtä KPL:ssä tehnyt erityisluokanopettaja Eero Pitkänen vaihtuu luokanopettaja Iivariseen.

— Painotus on tietysti syksyn puolella. Silloin on oltava mahdollisimman hyvässä tikissä. Ulko- ja sisäpeli ovat kumpikin KPL:llä sarjan kärkipäätä, ja mitalikolmikon haastaminen on monesta asiasta kiinni. Siksi kaikilla osa-alueilla pitää ottaa napsuja eteenpäin, jotta iso kuva paranee.

AOP/Jukka Rasimus

Maaningalta kotoisin oleva Matti Iivarinen toimi Alajärven Ankkurien pelinjohtajana 2000—2005 ja 2010—2017.
Maaningalta kotoisin oleva Matti Iivarinen toimi Alajärven Ankkurien pelinjohtajana 2000—2005 ja 2010—2017.

Iivarinen painottaa, että asennoitumisen on oltava hyvää jo runkosarjassa.

— Monivuotisia finalisteja Vimpeliä ja Sotkamoa on kurottu kiinni, mutta yhtä lailla koko kärkinelikkoa ovat muut takaa tulevat joukkueet ottaneet kiinni. Erot eivät ole hirveän suuria, kun sarja on tasoittunut kauttaaltaan.

Pelinjohtajana yli 350 ottelua, pelaajana lähes 530

Kun kaikki sarjavaiheet lasketaan yhteen, Iivariselle on kertynyt pelinjohtajana 352 ottelua Superpesiksessä. Hän tunkeutui menneenä kesänä kaikkien aikojen ottelutilastossa kärkikymmenikköön ja ohitti oppi-isänsä Pekka Peltomäen. Pelaajana pääsarjaotteluiden määrä oli 529.

— Peliuran jälkeen ajattelin, että siirto pelinjohtajaksi kävisi helposti, mutta kyllähän minä sain aika lailla kynsilleni heti alussa. Kurssitin sen jälkeen itseäni. Se avarsi ajatusmaailmaa ja toi tietoa siitä, mitä valmentaminen oikeastaan on.

Pelaajana Iivarinen tunnettiin räväkkänä ja röyhkeänä sekä sisällä kärkietenijänä että ulkona lukkarina. Nuo ominaisuudet kulkevat miehessä edelleen mukana, mutta niillä ei ole kovin hallitsevaa osaa.

— Valmennusfilosofiani on mennyt matkan varrella enemmän siihen, että kuuntelen pelaajia ja yritän aistia heistä muutakin kuin pelaamisen. Alussa keskiössä oli vain peli ja pelilliset asiat, mutta nyt tärkeintä on pelaajan persoona, se ihminen, joka pelaa.

— Pelaajana olin suht herkkä reagoimaan. Pelinjohtajana sitä joutuu enemmän toppuuttelemaan ja ottamaan malttia mukaan. Pelaaja kerää pelitilanteisiin paljon energiaa itselleen. Näen, että pelinjohtajana keskittymiseni on edelleen hyvin samansuuntaista kuin pelaajana.

Kuuma keskustelu lukkareista tehnyt hyvää lajille

Kaksinkertaisena Superpesiksen Vuoden lukkarina Matti Iivarinen on seurannut viime vuosien keskustelua tärkeän ulkopelipaikan ympärillä. Pesäpalloväki on ollut huolissaan ja harmissaan siitä, että lukkarin pelipaikka ei ole enää junioreille yhtä suosittu ja haluttu kuin ennen. Samaan aikaan on taivasteltu sitä, että huippulukkarit ovat vähissä lajin pääsarjassa.

Iivarisen mielestä keskustelu on tehnyt pesikselle hyvää. Hän ei koe, että asiassa olisi tehty kärpäsestä härkänen.

— Olen nähnyt pelaajia, joilla lukkarointi on lähtenyt hyvin käyntiin ja he ovat Superissakin pelanneet jollakin tasolla, mutta sitten yhtäkkiä homma ei ole pelittänytkään. Osa lukkareista on siirtynyt ulkokentälle pelaamaan. Ei ole mitään tilastofaktaa olemassa, mutta vahva mutu-tuntuma on siitä, että tilanne ei ole enää niin huono kuin aiemmin.

Iivarisen mukaan huolestuneet ja toisinaan tunteikkaiksi yltyneet puheet lukkaripulasta ovat lisänneet toimia ja laatua valmennukseen eri seuroissa.

Joskus myös median on syytä katsoa peiliin. Kannattaako yhden juoksun vapaataipaleella antanutta lukkaria kuvaannollisesti polttaa roviolla, kun samassa ottelussa koppari tai pesävahti on saattanut kauhoa tyhjää ja lahjoittaa kertaheitolla neljä juoksua?

— Jos tuolla tavalla ajattelee, niin se voi tietysti keventää lukkarin oloa. Olennaista lukkarin pelissä on se, että jos yksi juoksu tulee väärillä, pitää jatkaa niin, ettei ote kirpoa. Sillä jos se kirpoaa, sitä on vaikea saada takaisin, Iivarinen tähdentää.

Moises Garibay

Kouvolan Pallonlyöjät on kokeneen Matti Iivarisen mittavalla pesäpallouralla seitsemäs seura.
Kouvolan Pallonlyöjät on kokeneen Matti Iivarisen mittavalla pesäpallouralla seitsemäs seura.

Lukkari ja numero yksi

Omalla pelaajaurallaan Iivarinen pelasi useimmiten lyöntinumerolla yksi. Viime kaudella Superpesiksessä lukkari ja ykkönen -yhdistelmä nähtiin vain Kempeleen Kirin Jani Lassilalla. Iivarinen korostaa fyysisyyttä yhtälön toteuttamisessa.

— Tämä on hyvin tyyppikohtainen kysymys. Ei ole estettä nykypäivänäkään pelata ykkösenä ja lukkaroida. Ilman rautaista peruskuntoa se kuitenkaan onnistu. Oma pelityylini lukkarina oli kuluttava, Iivarinen muistelee lautasherran vuosiaan, jolloin häntä kutsuttiin usein väkkärämäiseksi.

Iivarinen tunnustaa, että nykyajan pelaajat ovat urheilullisempia kuin 1980- tai 1990-lukujen sankarit.

— Harjoittelun määrä ja olosuhteiden parantumiset vaikuttavat tähän kehitykseen. Ennenkin oli fyysisesti kovia pelaajia, mutta nyt sellaisia on iso osa joukkueesta.

Pelaajia ja pelinjohtajia arvostellaan silloin tällöin kaavamaisuudesta. Iivarisen mielestä ennen vanhaan hiekkakentillä pelatuissa otteluissa oli railakkuutta ja yllätysmomenttia, koska taitotasoa ei ollut hiottu nykyisenlaiseksi.

— Pesiksessä, kuten monissa muissakaan pallopeleissä, ei välyksiä ole hirveästi. On vähän kelju asia, että tiedetään etukäteen, mitä tapahtuu. Sitä voi olla vaikea muuttaa, kun kaikki yrittävät koko ajan kehittää omaa peliään.

Matti Iivarinen

S. 24.12.1964 Maaninka

Pelaajaura: 1983—1984 Siilinjärven Ponnistus, 1985—1995 Alajärven Ankkurit, 1996—1998 Haapajärven Pesä-Kiilat, 1999 Sotkamon Jymy, 2000 Alajärven Ankkurit. Pääsarjassa yhteensä 434 ottelua, joissa 26+208 lyötyä ja 383 tuotua juoksua.

Itä—Lännessä Iivarinen pelasi 11 kertaa, Ankkurien pelaajana 10 kautta peräkkäin (1985—1994). Vuosina 1985—1987 Itä—Länsi pelattiin Helsingin Olympiastadionilla. Jaksopelin aikakaudella Iivarinen oli arvo-ottelussa kahdesti. Liitto—Lehdistö-otteluun hänet valittiin seitsemän kertaa.

Suomen mestaruuden hän voitti Ankkureissa 1988 ja 1989. SM-hopeaa 1987 ja pronssia 1985 ja 1992. Uran kaikki viisi SM-mitalia Ankkurien pelaajana.

Vuoden lukkariksi Iivarinen arvostettiin kahdesti; kausina 1987 ja 1989. Hän oli myös sarjan etenijätilaston nelonen 1987.

Ura pelinjohtajana: 2000—2005 ja 2010—2017 Ankkurit, 2006 Pattijoen Urheilijat, 2007—2008 Vimpelin Veto. SM-hopeaa PattU:ssa ja samalla kaudella Lännen pelinjohtajana Kiteellä, jossa Idän pelinjohtajana toimi Eero Pitkänen. Superpesiksessä yhteensä 283 runkosarjaottelua. Vuoden pelinjohtaja Poikien Superpesiksessä 2003 ja 2004. Vuoden pelinjohtaja Ykköspesiksessä 2011.

Pelasi Ykköspesiksessä Ankkureissa yhden ottelun vielä kaudella 2008.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.