Taylor, Gillis, Laaksonen, Sydänmaanlakka, Toijala... Kouvot shokeerasi neljännesvuosisata sitten Pohitullissa ja Kalevi Kullasvaaran Pikkukaupungin poika soi – "Ajatella, siitä on siis todellakin jo 25 vuotta"

Jussi Lopperi

Kouvolan Sanomat oli luonnollisesti paikalla Pohitullin palloiluhallissa Uudessakaupungissa, kun Kouvot juhli seurahistoriansa ensimmäistä koripallomestaruutta.
Kouvolan Sanomat oli luonnollisesti paikalla Pohitullin palloiluhallissa Uudessakaupungissa, kun Kouvot juhli seurahistoriansa ensimmäistä koripallomestaruutta.

Uudenkaupungin Pohitullin palloiluhalli, 17. huhtikuuta 1995. Kouvojen nuori edustusjoukkue juhlii riehakkaasti seurahistoriansa ensimmäistä koripallon Suomen mestaruutta.

– Ajatella, siitä on siis todellakin jo 25 vuotta! Ei uskoisi, Kouvojen mestarijoukkueen pelintekijä Jukka Toijala huokaa.

Kouvot oli noussut vuonna 1993 SM-sarjaan ainoastaan kahden 1. divisioonassa vietetyn kauden jälkeen. Ensimmäisellä pääsarjakaudellaan Kouvojen kausi oli päättynyt puolivälierissä KTP:tä vastaan. Kotkalaiset etenivät mitalipeleihin voitoin 3–1, ja lopulta mestaruuteen asti.

– Ensimmäinen liigakausi antoi meille uskoa, ja kun Sami Laaksonen liittyi joukkueeseen, saimme syvyyttä lisää. Lisäksi Bill Gillis ja John Taylor sopeutuivat joukkueeseen hyvin alkuvaikeuksien jälkeen, Toijala kertaa.

– Odotukset olivat silti maltilliset. Mestaruudesta ei varmasti kukaan puhunut, enkä muista, että mitalistakaan olisi kovaan ääneen huudeltu.

Kouvot vei runkosarjan itälohkon nimiinsä viiden pisteen erolla ennen Lahden NMKY:tä. Länsilohkon ykkönen Torpan Pojat keräsi pisteen vähemmän kuin Kouvot.

Toijalan mukaan runkosarjasta jäi mieleen se, että Kouvot kaatoi hallitsevan mestarin KTP:n neljä kertaa.

– Muistan myös yhden matsin, josta päävalmentajamme Risto Piipari oli poissa jouduttuaan sairaalaan. Teimme HNMKY:tä vastaan 133 pinnaa ja voitimme 133–89.

Joukkue odotti seuraavissa Piiparin vetämissä harjoituksissa vuolaita kehuja päävalmentajaltaan, joita ei kuitenkaan tullut.

– Piipari haukkui meidät, koska olimme päästäneet omiin 89 pistettä.

Vaikea FoKoPo

Värikkäiden pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Kouvot sai kovan haasteen Forssan Kori-Pojilta.

– Lisää vettä myllyyn tuli Laaksosen (Sami) ja Terry McCordin jälkipeleistä Mansikka-ahon käytävällä ensimmäisen pelin jälkeen. Pelikieltoja ei kuitenkaan jaettu. Vaikka FoKoPo toisen matsin voittikin, pystyimme klaaraamaan jatkopaikan.

Välierissä Kouvot kaatoi kauteen voimakkaasti satsanneen espoolaisen Hongan.

Petri Niiranen, Sakari Pehkonen, Juha Luhtanen, Herbert Crook ja valmentajana Kari Liimo..., Toijala luettelee.

– Honka kävi kolmannessa pelissä ryöstöretkellä ja tilanne näytti meidän kannalta pahalta. Saimme kuitenkin nollattua tilanteen yhdessä yössä ja menimme Espooseen ilman paineita.

Kouvot voitti ja ratkaisu tuli Mansikka-aholle.

– Ratkaisevassa välierässä oli liki 2 000 katsojaa. Koko pelin oli fiilis, että hoidamme tämän. Honka oli saanut Niirasen parketille, mutta lopulta homma kääntyi meille.

Nilkka sökönä

Kouvojen ja UU-Korihaiden välinen finaalisarja oli erikoinen. Uusikaupunki säikäytti kouvolalaisia kuittaamalla avauspelistä voiton, mutta kouvolalaiset panivat homman tasoihin vieraissa.

– Finaalit olivat kyllä todella tasaiset ja siitä esimerkkinä kolmas finaali Kouvolassa, joka klaarattiin jatkoajalla.

Toijala koki kovia neljännessä ja viimeiseksi jääneessä finaalissa, kun hän loukkasi nilkkansa viisi minuuttia ennen summeria. Eikä aikaakaan, kun Tomi Hautala sai viidennen virheensä.

– Palasin sitten kentälle, vaikka jalka oli ihan sökö. Sillä nilkalla ei olisi pelattu sinä keväänä enää pelin peliä.

– Pari minuuttia ennen loppua homma oli jo käytännössä ohi, mutta sen tajusi vasta muutamia sekunteja ennen summeria.

Spesiaalitarina

Kouvot palasi Pantteri-patsaan kanssa bussilla yöllä takaisin Kouvolaan.

– Paluumatka oli erittäin rattoisa. Uusikaupunki–Kouvola -väli ei ole varmaan ikinä tuntunut niin lyhyeltä.

– Olimme Kouvolassa aika myöhään maanantain ja tiistain välisenä yönä ja pohdimme, onko ketään enää missään. Menimme Donna K:hon ja siellähän oli täysi tupa odottamassa.

Kouvojen pelaajat juhlivat mestaruutta hartiavoimin.

– Siinä meni sitten viikko pari erilaisilla kokoonpanoilla hommaa juhlistaessa. Mieleen on jäänyt aivan mielettömän mahtava Rukan- reissu, jossa mukana oli myös parempia puoliskoja.

Paluumatka oli erittäin rattoisa. — Jukka Toijala

Kouvojen ensimmäinen mestaruus teki koripallosta tärkeän lajin Kouvolassa.

– Se oli aika spesiaalitarina. Uskon, että se tapa ja se jengi, jolla mestaruus voitettiin, muistetaan Kouvolassa.

Laaksonen–McCord

Kouvojen mestaruuspolku ei ollut sileimmästä päästä. Ensimmäisen haasteen tarjosivat puolivälierissä Forssan Kori-Pojat ja kovan luokan amerikkalaispelaaja Terry McCord, joka latoi kahdessa pelissä 30 ja 42 pistettä.

– McCordille ei meinannut löytyä pysäyttäjää. Olimme kaverin kanssa täydellisesti pulassa, Sami Laaksonen kertaa.

McCord ja Laaksonen ottivat jo avauskohtaamisessa rajusti yhteen.

– Mentiin kaikkien rajojen limiiteissä. Eihän se kaunista ollut. Homma kulminoitui pelin jälkeen Manskarin ylätasanteen yhteenottoon.

– Pääsin forssalaisten ”suosikiksi” ja toisen matsin jälkeen Forssassa tulin hallista ulos Bill Gillisin ja Kalle Renton välissä.

McCord kypsyi lopulta suhteellisen kovaan peliin, eikä tehnyt kahdessa jälkimmäisessä pelissä kuin yhdeksän ja 15 pistettä.

– Hän taantui rivimieheksi ja itsestäni tuli sarjan vihatuimpia vastustajia. Oliko se sen arvoista, vaikea sanoa, Laaksonen miettii.

Mikko Sydänmaanlakka muistaa FoKoPon hankalana vastustajana.

– FoKoPo oli hyvin samantyylinen joukkue kuin me.

Sydänmaanlakka heitti kolmosellaan Kouvot ensimmäisessä kohtaamisessa jatkoajalle viime sekunneilla.

– Paineet taisivat näkyä, koska emme pelanneet siinä matsissa erityisen hyvin.

Paluumatka pelkkää usvaa

Sami Laaksonen siirtyi Turusta Kouvolaan ennen kauden alkua. Laaksonen muistelee, että Kouvot lähti kauteen ilman suurempia odotuksia.

– Kukaan ei oikein uskaltanut puhua tavoitteista. Runkosarja kuitenkin näytti, ettemme osanneet hävitä. Pelasimme kovalla itseluottamuksella viihdyttävää korista. Oli kova suoritus voittaa oma lohko runkosarjassa.

Pudotuspelien toisella kierroksella Honka pani Kouvot ahtaalle.

– Välierissä maajoukkuepelaajia vilisevää Honkaa vastaan olimme 1–2 tappiolla ja vieraspeli edessä. Pelasimme erittäin tasapainoisen ottelun Espoossa ja hoidimme sarjan lopulta 3–2. Sydänmaanlakka kertoo.

Laaksosen mukaan Kouvojen leirissä luotettiin siihen, että finaalisarja UU-Korihaita vastaan kääntyisi kouvolalaisille paremman fysiikan avulla.

– Kun kävimme toisessa pelissä hakemassa kotiedun takaisin Uudestakaupungista, pysäyttäjää ei enää ollut. Meillä oli tosi tasainen aloitusviisikko, joka suoritti illasta toiseen hyvin.

– Lisäksi Tomi Hautala toi tarvittavaa ekstraa varsinkin puolustukseen ja Kalle Rentto tarjosi hyvät lepominuutit isoon päähän. Fanit olivat hienosti mukana ja heistä tuli varmasti virtaa lisää.

Sydänmaanlakka piti Kouvoja yksinkertaisesti parempana joukkueena.

– Uskoisin, että olimme piirun verran laadukkaampi joukkue. Lisäksi maltti ja kontrolli olivat selkeästi parempia kuin vastustajalla.

Sami Laaksonen kertoo, että paluumatka Uudestakaupungista Kouvolaan oli ”pelkkää usvaa.”

– Osa faneista eksyi meidän bussiin. Oli yhteisten juhlien aika.

– Juhlat jatkuivat viikon, takamiesosastolla kaksi.

Kouvola syttyi korikselle

Mikko Sydänmaanlakka sanoo olevansa iloinen siitä, mitä Kouvot on pystynyt paikkakunnalla tarjoamaan vuosikymmenien aikana.

– Kouvola syttyi korikselle tuon matkan aikana. Ja tuo matka ja tapahtumat ovat itsellenikin ylivoimaisesti tärkeimmät asiat.

– Olen ylpeä ja onnellinen siitä, miten Kouvot on vuosien aikana kasvattanut nuorisoa, tarjonnut elämyksiä ja mahtavia kaverisuhteita.

Kouvojen mestarijoukkue 1994–1995:

Jukka Toijala (Kouvot)

Eetu Koskinen (Hokki)

Mikko Sydänmaanlakka (Kouvot)

Jari Hautala (ToPo Juniorit)

Tomi Hautala (KuuPa)

Kalle Rentto (Tahko)

Sami Laaksonen (Vilpas)

Sami Mäkinen (Kouvot)

John Taylor (Butler)

Antti Hermonen (Kouvot)

Jussi Saarela (Kouvot)

Mika Haakana (Kouvot)

William Gillis (Ball State)

Kai Rauhansalo (Kouvot)

Jari Salonen (Kouvot)

Päävalmentaja: Risto Piipari

Apuvalmentajat: Petri Mikkola ja Jukka Seppälä.