Nopeat jalat ja harhautukset ovat Susien F-junioreiden salaisuus – Eljas Tuovinen: "Ehkä me pelataan joskus maajoukkueessakin yhdessä"

Kouvolassa riittää nuoria salibandyn pelaajia. Toista kauttaan pelaava Pikkususien joukkue ei voi enää ottaa lisää harrastajia mukaan, sillä valmentajien kädet ovat täynnä.

Katja Juurikko

Sudet Salibandyn 2011–12-syntyneiden joukkueen Eljas Tuovinen (vasemmalla), Aatu Jalkanen, Aarre Laurila ja Joona Lahtela näyttävät, että asennetta riittää.
Sudet Salibandyn 2011–12-syntyneiden joukkueen Eljas Tuovinen (vasemmalla), Aatu Jalkanen, Aarre Laurila ja Joona Lahtela näyttävät, että asennetta riittää.

Kouvolan yhteislyseon liikuntahallin aulassa vedetään kuperkeikkoja samalla, kun osa porukasta tekee kahdeksikkoa salibandypallon ja mailan kanssa kahden kartion välillä. 7–8-vuotiaiden poikien joukkue odottaa vuoroaan saliin, jotta varsinaiset salibandytreenit voivat alkaa.

Toissa keväänä perustettu Sudet F11/12 joukkue treenaa kaksi kertaa viikossa. Maanantaisin ja torstaisin. Ennen varsinaisia salibandytreenejä joukkue lämmittelee sään salliessa pihalla tai sitten he temppuilevat tatamilla.

Lähes joka viikonloppu on kilpailuja, sillä joukkue pelaa G- ja F-poikien sarjoissa.

– Tämä joukkue on todella kilpailuhenkinen ja sen kehitys on ollut huimaa lyhyessä ajassa. Pelejäkin kertyy mukavasti kauteen, kun pelaamme kahdessa sarjassa, joukkueenjohtaja Saara Laurila kertoo.

Nuoria salibandyn pelaajia on paljon Kouvolassa. Sudet F11/12 -joukkueeseen on ollut niin paljon tulijoita, etteivät he enää voi ottaa joukkueeseen lisää lapsia. Lapsia on tällä hetkellä reilut parikymmentä.

– Sehän on vain positiivinen ongelma, että halukkaita on paljon. Valmentajilla on kuitenkin jo nyt kädet täynnä, Laurila kertoo.

Laurilan mukaan on myös ollut lottovoitto, että heidän harjoitteluvuoronsa ovat inhimilliseen aikaan alkuillasta.

– Kaikilla ei käy yhtä hyvä tuuri.

Maalintekokaksikko

Kuusankoskelainen Eljas Tuovinen, 7, pelaa toista kauttaan joukkueessa. Tuovinen toivoo, että saa jatkossakin pelata joukkuekaverinsa korialaisen Aatu Jalkasen, 7, kanssa, sillä he tekevät paljon maaleja ja hyökäystilanteita yhdessä.

– Me ollaan sellainen maalintekokaksikko. Ehkä me pelataan joskus maajoukkueessakin yhdessä, Tuovinen sanoo.

Jalkasen mukaan salibandy on hyvä paikka saada uusia ystäviä.

Ehkä me pelataan joskus maajoukkueessakin yhdessä. — Eljas Tuovinen

– Joukkue on tiivis porukka, joten siinä ystävystyy ihan huomaamatta.

Myös kouvolalainen Aarre Laurila, 7, ja valkealalainen Joona Lahtela, 8, ovat tyytyväisiä joukkuetovereihinsa. Heidän mukaansa ainoastaan silloin joukkueessa on hankaluuksia, jos peli ei lähde kilpailuissa kulkemaan tai vastustaja on paljon taitavampi.

– Silloin on vaikea kerätä koko joukkue kasaan, Aarre Laurila sanoo.

Parasta poikaporukan mielestä on maalinteossa onnistuminen, mutta joukkuekaverienkin onnistumisen saavat muut riemuitsemaan.

Laurila pillihommiin

Tulevaisuudessa Laurila haluaisi toimia jääkiekko- ja salibandytuomarina. Lahtela haluaisi pelata myös jääkiekkoa. Hän on kokeillut jo jalkapalloa, koripalloa ja pesäpalloa.

Tuovinen ja Jalkanen unelmoivat salibandyurasta Suomen maajoukkueessa.

– Minun vahvuuksiani ovat nopeus ja ketteryys, mutta samalla ne ovat asioita, joita minun pitäisi kehittää, Tuovinen kertoo.

Jos haaveilee salibandy harrastuksesta, poikien mukaan tärkein ominaisuus on nopeat jalat.

– Peleissä juostaan tosi paljon, Laurila toteaa.

Myös mailan ja pallon käsittelyä on syytä opetella, sillä Pikkusudet harhauttavat monilla eri tempuilla vastustajaa.

– Välillä harhautan vastustajaa hyökkäystilanteessa niin, että vaihdan pallon puolta jalkojeni välistä. Se toimii melkein joka kerta, Lahtela paljastaa.

Uutista päivitetty kello 17.24. Korjattu nimi- ja syntymaäaikavirhe.