Kouvolan Pallonlyöjien pelinjohtaja Matti Iivarinen kohtaa vastustajana poikansa Sasu Iivarisen — ”Halusin todistaa muille, että en ole saanut pelipaikkaani vain sen takia, että isä on valmentajana”

Alajärven Ankkurit/Jani Vuorela

Sasu Iivarisen ulkopelipaikka Alajärven Ankkureissa on kakkosvahti.
Sasu Iivarisen ulkopelipaikka Alajärven Ankkureissa on kakkosvahti.

Kouvolan Pallonlyöjien ja Alajärven Ankkurien kohtaamisessa Superpesiksessä nähdään toisena vuonna peräkkäin vastakkain isä ja poika.

KPL:n pelinjohtaja Matti Iivarinen, 54, luotsasi peräti 11 kautta Ankkureita, jonka runkopelaajiin lukeutuu edelleen Sasu Iivarinen, 28.

Sasu Iivarinen teki debyyttinsä Ankkurien edustusjoukkueessa kaudella 2007. Hän on edustanut AA:ta koko uransa.

Viime kaudella poika oli jalkavamman takia sivussa Alajärvellä pelatusta KPL-ottelusta.

Kouvolassa hän oli pelikunnossa, muttei kokenut isäänsä vastaan pelaamista mitenkään erikoiseksi.

— Enemmän oli outoa kohdata KPL:n lukkari Janne Kivipelto, jonka kanssa olen pelannut pienestä pitäen samassa joukkueessa.

Miten vertaisit isäsi roolia kotona ja valmentajana?

— Hän on valmentajana tosi vaativa. Aika usein harjoitusten jälkeen kotona jatkui pesiksestä jauhaminen. Kotona isä on kuitenkin rauhallinen. Peleissäkin hän saattaa vaikuttaa rauhalliselta, mutta tilanteesta riippuen sieltä löytyy myös tulisieluisuutta.

Millaista oli pelata ja harjoitella monta vuotta isän valmennuksessa?

— Sitä oli itse hyvin lähellä treenaamista, joten keskittyminen pesäpalloon liittyi usein myös vapaa-aikaan. Nuorempana halusin tehdä kovasti töitä ja todistaa muille, että en ole saanut pelipaikkaani vain sen takia, että isä on valmentajana. Tämä kasvatti motivaatiotani paljon.

Kuinka tärkeä asia pesäpallo on perheessänne ollut?

— Onhan sillä ollut tosi iso osa. Pikkusisko pelasi myös pesäpalloa C-junioriksi saakka. Lopetettuaan hän siirtyi jalkapalloon ja on ollut lähellä yltää pelaamaan naisten liigaan. Kesät meillä pyörivät pesäpallon ympärillä, mutta on sitä välillä ehditty tehdä jotain reissuja tai käydä kalastelemassa. Kun pesiksessä on ollut vaikeita kausia, motivaatio on ollut koetuksella, mutta on niistä aina yli päästy.

On hienoa, että isä pääsee kokemaan pesiksessä jotain erilaista. — Sasu Iivarinen

Mitä ajattelit siinä vaiheessa, kun isä siirtyi pelinjohtajaksi Kouvolaan?

— Olin tyytyväinen hänen puolestaan. Hän sai uusia haasteita, ja yhtä lailla minä sain uusia haasteita Ankkureissa. On hienoa, että isä pääsee kokemaan pesiksessä jotain erilaista. Hän on päässyt nyt sellaiseen joukkueeseen, joka ihan tosissaan tavoittelee mestaruutta.

Mikä on tärkein elämänohje, jonka olet isältäsi saanut?

— Monta hyvää ohjetta on tullut. Hän ei ole ihan suoraan näillä sanoilla sanonut, mutta pääajatuksena on ollut se, että arvosta muita ihmisiä niin kuin arvostat itseäsi.

AOP/Juha Tamminen

Matti Iivarisen luotsaama KPL on aloittanut kauden kahdella voitolla ja täysillä sarjapisteillä.

”Varmasti pojalla on ollut tilanteesta taakkaa”

KPL on Matti Iivariselle vasta toinen seura, jossa hän toimii pelinjohtajana poissa kotoaan.

Pyritkö tietoisesti erottamaan isän ja valmentajan roolisi, kun olit pitkään Ankkurien puikoissa ja oma poika pelasi joukkueessa?

— Kyllä valmennustilanteet ja pesiskeskustelut vapaa-ajalla olivat aina kaksi eri asiaa. Harjoituksissa Sasu oli yksi pelaajista.

Millainen valmentaja–pelaajasuhde teillä on ollut?

— Aika kirjavasti siihen mahtuu huonompia ja parempia hetkiä. Varmasti pojalla on ollut tilanteesta taakkaa, mutta vaikuttaa siltä, että hän on asian hyvin käsitellyt. Kohokohta oli Ankkurien nousu Superiin syksyllä 2011. Sen eteen tehtiin paljon töitä.

Miltä tuntuu monen yhteisen vuoden jälkeen pelata oman pojan joukkuetta vastaan?

— Ankkurien kohtaaminen tuo minulle oman mausteensa ja oma poika siihen lisukkeensa, mutta kun touhu alkaa, tällaiset ajatukset häipyvät taustalle. Pelin jälkeen voidaan todeta, että siinä on oma hieno arvonsa, että saadaan yhdessä tällainen peli pelata.

KPL—Ankkurit, Superpesistä tänään torstaina kello 18 Kouvolan pesäpallostadionilla.

Luetuimmat